30.12.2009

"Uni" 30.12.-09

Jospa huomenna en heräisikään
vaan jatkaisin unta
hengittämättä

Jos maailmani loppuisi tänään
Huomenna ei enää elämää
Hyvästi elämä
et ollut elämisen arvoinen

Olkaa onnellisia
pääsitte minusta eroon
Ilmassa soi tumma
multainen laulu

Mutta minun lauluni soi vihdoinkin
kirkkaana kuin kristalli.

"Teekutsut" 27.12.-09

Teitä ei kiinnosta
ettekä te ymmärrä
Kierrätte kaukaa
jotten pääsisi puhumaan teille
Pidätte hulluna
kohtelette kuin spitaalista.

Mutta arvatkaapas mitä?

Minä en välitä,
en sitten tippaakaan!
Seison kasvot pois päin teistä
omassa huonossa seurassani

Nämä ovat moraalittoman huumorintajun
huonon maun
ja ihmisvihan teekutsut.

24.12.2009

"Metsä" 24.12.-09

Niin metsä vastaa
kuin sinne huudetaan
Niin metsä huutaa
kun sitä poltetaan

Minä olen metsä
teillä on tuli
Te sytytätte nuotion
liian kuumana kesänä

Minä palan
Te syytätte tulta
Tuli on hyvä renki
te olette surkeita isäntiä

"Tekopyhät" 24.12.-09

Repikää minut palasiksi
Sylkekää päälleni
Lyökää
Potkikaa
Haukkukaa
Poistukaa naureskellen

Kunhan ette sure
tekopyhää suruanne
sitten kun olen mennyt
En jaksanut enää

"Lumineito" 24.12.-09

Kaikki mitä hän eniten toivoi
oli vain lämmin halaus
Se oli se halaus
jota hän ei ikinä saanut tuntea

Ympärillä hyörivät lapset
Nauru
loistavat silmät ja se ilo
Kuinka kurjaa katsoa sivusta
He luulivat sen oleva kylmä
Sieluton

Illan tullen
naapurin isot pojat
potkivat lommoja jalkoihin
ryöstivät kaulaliina
Ei kyennyt itkemään

sillä pienet kädet
muovasivat hänen suunsa hymyyn

Kevään tullen
aurinko sulatti pois
Niin tutuksi käyneen hahmon
Vasta silloin hän sai
itkeä.

22.12.2009

"Talvi" 21.12.-09

Aurinko nousee
vain laskeutuakseen uudelleen
Lumi
tarttuu kiinni kengänpohjiin
Liukastun rappukäytävässä
Se sattuu mutta en huuda
sillä tähän olen tottunut

Täällä
talvet ovat pitkiä
Päivät lyhyitä
yöt kylmiä
Vaikka haluan muualle
kotini on täällä ikuisesti

"Joululoma" 22.12.09

Hyvää joulua
Onnellista uutta vuotta
Vietä mukava loma

Suuni toistaa
levyltä sitä samaa
Halaan ihmisiä
ehkä jopa yritän hymyillä
mutta tarkoitinko sitä oikeasti?

18.12.2009

"Sateenkaarikengät" 12.9.-09

Minulla on kolmet korkokengät.
Yhdet ovat matalat ja mustat, hautajaisia ja muita virallisia tilaisuuksia varten. Toiset ovat valkoiset, joita käytän juhlissa. Ihme kyllä en kännipäissäni ole hukannut niitä.

Mutta kolmannet, ne hohtavat kaikissa sateenkaaren väreissä. Niiden korkojen kopina on kuin linnun laulua ja viulun soittoa, Oodi ilolle G-duurissa. Se houkuttelee luokseen satumaan jonka pilvilinnoissa kaikki on herttaista ja suloista. Ne ovat oikein hyvät kengät kun maailma kohtelee kaltoin ja kaikki ahdistaa.

Tästä kaikesta on maksettava kova hinta. Kengät aiheuttavat paljon rakkoja ja hiertymiä, joskus jokusen haavankin. Niitä saa parannella pitkän aikaa.

Sateenkaarikengät ovat siis melko lailla käyttökelvottomat.
Eivätkä ne edes istu tähän mustavalkoiseen maailmaan

"Leijun" 17.12.-09

Tokkopa huomaisitte
jos katoaisin tästä
Leijuisin tyhjyydessä
olisin onnellinen.

Olisitteko hyvillänne?

"Kysymyksiä" 17.12.-09

Onko tuttu
aina turvallinen?
Onko vieras synonyymi
pahalle?
Kuka pitää oikeasti
ja kuka välittää
Vaan kuka huolehtii
vain velvollisuuden vuoksi?

"Ikuisuus" 17.12.-09

Ikuisuus
vaipuisi koomaan
nukkuisi sata vuotta
Elävänä vai kuolleena?

"Riimit" 17.12.-09

Kadottaa taito kirjoittaa
muuttua mykäksi
Menettää kaikki
mitä minulla enää on

Rikottuja riimejä
pelkoa
ahdistusta
Niistä on pienet
muotopuolet olennot tehty.

"Viha" 17.12.-09

Silmästä silmään
eniten vihaamaani ihmistä
En koskaan opi rakastamaan
En edes pitämään
tuskinpa kunnolla tuntemaankaan

Loppujen lopuksi
minä vihaan teitä kaikkia.
Minä vihaan sinua, maailma!
Vihaan yli kaiken muun
paitsi itseni

17.12.2009

"Totuus" 17.12.-09

Liukuhihnalta
tasapaksua tarinaa
Aina sama aihe
Eikä koskaan juonta

Kaikki mitä te kauniiksi kehutta
Onkin vain kullattua muovia
Kauniissa paketissa
Kultanauhoineen päivineen

16.12.2009

"En olekaan yksin" 16.12.-09

Te
Joiden käytös on aitoa
Hiomattomat timantit,
minulle rakkaat ihmiset

Puolituntemattomat
Muuttuivat tutuiksi
Jotka puolustavat
ja joihin luottaa.

Leikatkaa pois
Vasen jalkani ja käsi
Jos ikinä petän teidät
loukkaan
tai hylkään.

Sillä te olette minulle
tärkeimpiä jotka maa päällään kantaa

"Loppu" 16.12.-09

Ei ollut ensimmäinen kerta
kun jätitte minut yksin
Osoititte ettette ole
luottamuksen arvoisia
mutta se on teidän murheenne.

Sillä minä en enää ikinä
katso teitä suoraan silmiin
ilman pistävää,
vihaavaa katsetta.

Enkä ojenna kättäni
kun kaadutte siihen samaan kuralätäkköön
johon te työnsitte minut
ja lähditte pois.

Jos jäätte yksin,
eikä teillä ole ketään
joka lohduttaisi
Älkää katsoko minuun
Minulla ei ole aikomustakaan
auttaa.

Ei ollut ensimmäinen kerta,
mutta tämä jäi viimeiseksi.
Se kaikki on nyt loppu
minä en sylkäisekään teihin päin.

Onnea teille,
tätä ehkä toivoittekin.

15.12.2009

"Kaupunki" 15.12.-09

Fyysisesti läsnä
Henkisesti kuollut.

Kukaan ei enää katso suoraan
välinpitämättömiin silmiini
jotka omalla tavallaan saattaisivat jopa
kertoa tarinaa.

Kukaan ei enää kuuntele
hiljaista vaikerrusta,
laulua niistä kaikista
joita kukaan ei muista enää.

Kukaan ei enää tunne
hellää tuulta kasvoja vasten
pää painettuna kulkevat
tuijottaen katukiveystä

Unohtaisitte ajan
Ja eläisitte kerrankin
Sitä viattomuutta, kuin lapsena
Sillä se on ainoa todellinen maailma.

"Kaupallista joulua ja käytettyä uutta vuotta!" 15.12.-09

Paljon, paljon tavaraa, joka hukkuu
viimeistään loppiaisen jälkeen.
Merkityksetöntä roinaa.

Korvaako tavaran määrä
huonon elämän?


Kuitenkin paras lahja
on arka hymy,
hiljainen kiitos
Aidot asiat
häviävät lumihankeen.

"Salli mun nauraa" 15.12.-09

Saanko nauraa aina
Kun väität minua syylliseksi
Iskuista jotka osuvat
Aina keskelle rintakehääni?

15.12.-09

Te ette tiedä miltä minusta tuntuu
Joten älkää
edes yrittäkö samaistua.
En halua teille tätä kaikkea pahaa
Huolimatta siitä että olette luoneet sen itse.

Vähitellen sitä unohtaa
Miten on selvinnyt tähänkään asti
Eikä enää tiedä sitäkään
Pitäisikö uskoa
Valetta.

14.12.2009

"Tunkeilija" 14.12.-09

Näettekö te laisinkaan
Sitä pientä olentoa
Pilatun ulkokuoreni alla?

Opitteko arvostamaan vasta sitten, kun se on liian myöhäistä?

Minun paikkani ei kai ole täällä
Mutten löytänyt sitä muualtakaan
Kestäkää vielä edes hetki
Minäkin tunnen itseni tunkeilijaksi.

"Yksitoikkoista" 14.12.-09

Takana yksi päivä enemmän
Elettyä elämää
Kyllä siihenkin on ehtinyt turtua
Päivä toisensa jälkeen
Kuin kopiokoneen tuotos

13.12.2009

"Huuto" 13.12.-09

Minä luulin tehneeni suuren virheen
Tämä saattaa pelastaa henkeni

Syynäsin viestin läpi
Kerran jos toisenkin
Käskin muidenkin vielä tarkistaa kunnes olin tyytyväinen.
Vastausta ei kuulunutkaan
Ja minä itkin
kunnes kyyneleet ehtyivät.

Mutta sieltä se tuli
ja minun kyyneleeni alkoivat taas virrata
vuolaina koskina pitkin poskipäitäni.

Minun huutoni on kuultu.
Ehkä huomenna olen parempi ihminen

13.12.-09

Unia
Unien perään
Paremmasta huomisesta ja siitä
Kuinka hymyilisin taas.

Kun herään taas pakkasaamuun
Maa ei ole valkoinen
Taivas itkee
Ja loska tarttuu takkiini.

Jalat eivät kanna ja kaadun
Kiroan kovaan ääneen keräten väheksyviä katseita,
joita he ovat luoneet
syntymästäni saakka

25.10.2009

25.10.09

Minä en aio kumartaa
En edes kiittää
Sillä mikään ei pakota minua tekemään niin.

12.10.2009

"Sensuuri" 12.10.09

Suut
Jotta voisimme puhua asioista jotka mieltä painaa
Kyyneleet
Itken jonkun olkapäätä vasten

Ommellaan suut kiinni
Kuivataan kyyneleet
Kielletään huuto ja suru
Kaikki ovat iloisia.

Tähänkö olemme tulleet? Suru on rikos, suuttumus vääryys, rangaistus seuraa omaa mielipidettä. Meillä on suut jotta voisimme puhua
sanoja joita muut käskevät sanomaan.
Mikä vääryys niitä kohtaan
jotka jaksavat vielä ponnistella valtaa vastaan
olla välittämättä pahoista sanoista ja hymyillä jokikiselle paskiaiselle.
Mutta heidänkin päänsä pettää joskus.

"Laulut" 12.10.09

Tämän laulun haluan omistaa kaikille,
jotka sen ovat ansainneet.
Kaikille jotka ovat sen sanoissa
jotka tuntevat tarinan jo ennestään.

Tämän laulun haluan omistaa jokaiselle,
joka joskus on minua satuttanut
hieronut paskaa niskaani,
tunkenut paskaa suuhuni
ja kieltänyt sitten kaiken.

Tämän laulun haluan omistaa niille,
jotka ovat puhdistaneet sen paskan niskastani,
tuoneet vettä poistamaan maun
auttaneet minut takaisin jaloilleni ja vieneet pos tunkiolta.
Osoittaneet sormensa syylliseen
opettaneet kantamaan vastuun.

"Peitetty plagiaatti" 4.10.09

Pää täynnä ideoita
mahdottomia yhdistää

Kai inspiraatio on paennut kauan sitten, täytettyään saavit, jotka nyt ovat jo tyhjenneet. Sormet verillä koitan kaivaa raoista
pienimmätkin hiukkaset
Kuin lakaisisin pölyjä lattialta.

Tule takaisin. Tule takaisin. Lähetä taas tarina päähäni.
Tarina, jolla voin täyttää sivun.
Kynäni haluaa savuta, mutta minulla ei ole mitään millä sytyttäisin tulen

Liekki minua lämmittämään.

Mitä turhia edes mietin
sillä tiedän jo päätyväni kirjoittamaan jälleen
Sen saman tarinan vähän muunneltuna.

"Elämä" 12.10.09

Elämä on peli, jonka häviät aina.
Elämä on ystävä, joka puukottaa sinua selkään.
Elämä on sairaus, josta et pääse eroon.
Elämä on asia, jonka voit kuvailla yhdellä sanalla:
Turhuus. Turhuus.

Elämä on asia jota ilman et tule toimeen

Vaikka niin väitätkin.

3.10.2009

"Kolikon kääntöpuoli" 3.10.09

Pidät itseäsi läpimätänä.
Lihavana, rumana ja muutenkin inhottavana. Mutta mikä tekee sinusta sellaisen? Sellainen saatat olla ulkoapäin, mutta sielusi on kultaa. Ellet sitten mädännytä sitä itse. Ja se voi hyvinkin tapahtua.

Kehut joka ikistä ihmistä, joka vähänkin kehtaa haukkua itseään. Mutta entä jos sinä haukut itseäsi? Sinä et hyväksy sääliä, jota niin monet sinulta kerjäävät. Nouse pintaan. Sinä ryvet itseinhossa kuin sika mudassa. Mutta sika sinä et ole, et millään.
Toisinaan sanot, ettei sinusta tule mitään. Mutta miten voisikaan, kun et tavoittele mitään, vaan koet olevasi liian huono kaikkeen.

Sanot että sinussa on vikoja.
Mutta onko kukaan täydellinen?

29.9.2009

"Kuka loi painajaiset?" 18.9.09

Herään keskellä yötä.
Kylmä hiki valuu otsaani pitkin kun tavoittelen valokatkaisijaa. Ei tapahdu mitään.
Se oli vain unta, yritän rauhoittaa painajaisten riivaamaa päätäni. Rentoutan pelosta kangistuneet kädet.

Kuka loi painajaiset?

Kenen syytä on tämä tuska joka raastaa
raastaa
Kenen syytä on lentopelko?
Miksi joudun joka yö pelkäämään suurten hämähäkkien hyökkäävän? Vilkaisen peiliin; luoja, miten kalpea olen.

Pian nukahdan levottomaan uneen näillä likaisilla lakanoilla.

28.9.2009

"Pieni ja herkkä" 27.9.09

Pieni ja herkkä.

Niin, sellainen sinä olit nukkuessasi siinä nurmella kastunut sanomalehti pääsi alla. Huulesi oli haljennut ja otsassasi sinulla oli kuhmu. Siitä huolimatta hymyilit. Pyyhin veren kasvoiltasi paperinenäliinalla ja värähdit kun koskin ruhjeeseen silmäsi alla. Hitaasti avasit silmäsi ja haroit kädellä violetteja hiuksiasi irvistäen kivusta.
Ennen valkea hameesi oli likaisenharmaa ja repeytynyt.Yritit nousta mutta kipu vei tajuntasi ja kaaduit maahan. Hengityksesi hidastui ja loppui kokonaan. Mutta sinä et ollut kuollut. Vain ruumiisi oli kuihtunut.

Sinä olit ympärilläni, elävämpänä kuin koskaan.

"Hilbert" 27.9.09

Ollaan kaikki söpöjä.
Ollaan kaikki kauniita.

Kaikki muuttuu paremmaksi, vaikka aurinkoa ei näy.
Tiedätkös, siellä se kuitenkin on, suurena ja loistavana.
Sinä olet ansainnut kaiken hyvän, ansaitset parempaa. Ole vahva. Pystyt siihen.

Mieti mikä on parasta sinulle.
Helpoin ei aina tee hyvää. Ratkaisu ei aina ole kivuton. Älä amputoi murtunutta jalkaa, sillä sitä sinä tulet katumaan.

Uskalla pyytää apua. Virheet evät tapa sinua, ne auttavat eteenpäin. Mikä sinusta tekee huonon?
Ei mikään.

Mitä vielä odotat? Tartu käteeni, lennetään yhdessä! Lennetään kunnes nukahdat. Sitten minä peittelen sinut untuvilla.
Ne suojaavat pahoilta unilta.

"Rumuus ei kuole" 27.9.09

Olen kaunis.
Muut ovat väärässä.
Olen kaunis.


Seisoin peilin edessä ja valehtelin itselleni. Pelkäsin tulevaa päivää.
Mikä teki minusta tällaisen?
Mikä minussa sai sudet juokseman pakoon, vampyyrit karttamaan kaulaani?
Oliko ylläni kirous? Toivoin voivani uskoa niin.

Sillä minä olin ruma. Sisältä vai ulkoa, sitä en osannut sanoa. Olin ruma ankanpoikanen tässä kauneutta ihannoivassa maailmassa. Minusta ei kasvaisi joutsenta. Siipeni eivät kantaneet ja putosin.

Rumuus ei kuole. Se tappaa kauneuden ja kiduttaa uhriaan

Joka Ikinen Hetki.

"Lääkehuuruissa" 27.9.09

Istuin viheltävän dinosauruksen selässä ja katselin kuinka vihreät hevoset tanssivat polkkaa. Kainalossani oleva punakukallinen tyyny kertoi tarinaa kissasta joka matkusti Afrikkaan. Kaikki oli niin onnellista... Kunnes tuli rumpu.
Suuri, sininen, julma patarumpu joka paukkui uhkaavasti. Punaiset jänikset juoksivat pakoon ja heliumilla täytetty strutsi kivettyi ja putosi maahan hajoten sirpaleiksi.
"Murhaaja!" huusin rummulle.
"Olet pahainen murhaaja!"
Juoksin strutsin luo ja yritin saada sen eloon liilasta ruohosta tehdyllä liimalla. Mutta yksi pala puuttui. Yksi pään pieni siru oli kadonnut jonnekin sillä värikkäällä niityllä.


Sadan hamsterin joukko kaivoi strutsille haudan ja lippalakkipäinen majava kantoi strutsin kuoppaan.
"Älä. Ehkä pala voidaan löytää. Silloin kaikki olisi hyvin", yritin estellä mutta majava murahti ja täytti kuopan.
Istuin maahan ja itkin. Kyynelistä tuli lätäkkö. Lätäköstä oja, ojasta puro, purosta joki.
Jokin kimalteli. Se oli strutsin puuttuva osa. Kaivoin strutsin ylös ja asetin osan paikalleen. Ei mitään. Hyppäsin kyynelvirtaan kivettynyt eläin mukanani. Tunsin joen vetävän minua. Avasin silmäni ja palasin todellisuuteen, jossa tuijotin tohtoria kasvoihin sylissäni pikkukivillä täytetty, haljennut, strutsin muotoinen foliopallo.
"Lääkityksesi on liian vahva", sanoi tohtori ja ojensi reseptin. Poistuin klinikalta ja mieleni hyvästeli dinosauruksen, tyynyn, hevoset, kaiken.

"Benji-hyppy" 27.9.09

Leijailin ilmassa.

Tämä tunne sai minut itkemään ilosta. Maa lähestyi vauhdilla mutta ei pelännyt.
Olin vapaa.

Kuului risahdus ja tunsin paineen. Nousin takaisin ilmaan. Kauhistuin kun tajusin köysien olevan poikki. Sitten putosin.

Enkä tuntenut enää mitään.

Heräsin kelmeässä ja kellertävässä valossa enkä tuntenut jalkojani. Vieressäni seisoi hahmo.
"Äiti?"
Muistikuvat vilisivät päässäni. Astuin tyhjyyteen. Lensin. Maa tuli kohti. Pimeys.
"Sinä halvaannuit lantiosta alapäin", äiti kuiskasi.
"Et tule enää kävelemään"
"Ei se mitään", vastasin.
"Sillä minä olen taas elossa."