30.4.2010

"Pelkään" 30.4.-10

Pelkään
Jotain tapahtuvan
Ettei enää tulekaan
Kertoo vihaavansa
Lähtee pois
Kuolee pois

Ilman kaikki olisi helpompaa
Helvettiä.

29.4.2010

29.4.-10

Kynä on halvaantunut
Ei toimi
Kiukuttelee.
Näppäimistö ei suostu
toistamaan ajatuksiani
Kaikessa komeudessaan

Pitäisikö ihan oikeasti
vain pakottaa
Sormet kulkemaan
Muste virtaamaan
Ranne liikkumaan
kramppaamatta?

"Noidankehä" 29.4.-10

Nojaan sängynlaitaan ja mietin
Miksi edes tarvitsin mitään
kun kerran olen
niin pirun onnellinen?

Vihaan itseäni koska valitan
Valitan koska vihaan itseäni
Ja se pahuus
vain kasvaa ja kasvaa
Kunnes tulvii yli äyräiden
saaden minut tärisemään
vihasta
surusta
kaikesta

Nojaan sängynlaitaan ja mietin:
Ehkä tämän kaiken takia.

"Jatkuu" 29.4.-10

Miksi
En voi pysähtyä
Olla vain, murehtimatta tulevasta
ottamatta vastuuta
painetta mistään?

Onko pakko jättää kaikki kaunis
tai ruma, kuitenkin tuttu
Pitääkö tosiaankin
puskea hampaat irvessä tuulta vasten?

Miksi en tahdokaan enää
mennä, edes vanhassa seurassa
Vaikka vihaan tätä kaikkea
enkä jaksaisi enää?

"Kevät" 29.4.-10

Kylmä viima käy hupparin läpi
Huppu ei suojaa päätä vedeltä
Ilmassa on märän mullan
(tai lannan) tuoksu

Sateenvarjo kädessä
ja koirankakat kantapäissä
Kai se aurinkokin vielä herää.

22.4.2010

"Haluan" 22.4.-10

Haluan itkeä mutten voi
Haluan kuolla mutten uskalla
Haluan huutaa mutten saa
Haluan tappaa mutten kuitenkaan
Haluan nauraa
mutta eihän minulla ole
mitään naurettavaa

22.4.-10

Lasinpuhaltaja
vai rappioalkoholisti?

Toinen ansaitsee elantonsa sillä
mihin toinen sen menettää.

18.4.2010

"Lätäkkö" 18.4.-10

Pieni lapsi keltaisessa sadetakissaan
Hyppien lätäkössä
Litsis, lätsis
Loiskis, läiskis

Kotona äiti suuttuu
Huutaa naama punaisena
Mutta se on sen arvoista

"Sotilaat" 18.4.-10

Heillä on lupa tappaa
ja niin he tekevät
Vievät vaimoilta miehet
lapsilta äidit
ja kaipa lopulta lapsetkin

Tahdosta
mutta kenen
Vaiko kenenkään?

"Piirtoheitinkalvo" 18.4.-10

Kalvolla kissanpaskaa
liian pienellä präntillä
Vapaudenriistoa!

Tämä on minun työni
Kuin omasta verestäni vuodatettu
Eihän sekään virtaa lokeroituna

Täynnä rasteja
oikein vai väärin
totta vai tarua
kyllä vai ei
vaiko ehkä.

"Punkkari ja pissis" 17.4.-10

Hengitti tupakansavua
Potki kiviä
pinkillä tennarillaan
Yski ja käänsi selkänsä
Nyppi hakaneulaa korvassaan

Katsoi hänen irokeesiaan
Kosketti omia
lakattuja hiuksiaan
Korkkasi uuden siideritlkin
Puuteroi kasvonsa
Punasi huulensa

Liikaa eroja
eikä paljon yhteistä
He eivät puhuneet
toisilleen enää.

17.4.-10

Vieras rakennus
Vieraat askeleet
Vasen.
Oikea.
Vasen.
Oikea.
Mummolan haju
ja tärisevä puhelin.

16.4.2010

"Olenko?" 16.4.-10

Ajattelen, siis olen.

Mitä minä olen?
Elossa?
Kuollut?
Olenko olemassa
vai kuvittelenko?
Olenko onnellinen?
Olenko onneton?
Haluanko olla
vai olla olematta?

Lakkaanko olemasta?
Alanko olla?
Tulenko olemaan?
Olenko ollut?

16.4.-10

"Elämä jatkuu", te sanotte
mutta ette te ymmärtäisi
Jätin minuuteni muualle
sinne, mistä en saa sitä takaisin

Minä olin onnellinen
Ja kun on ollut onnellinen
on yhä vain vaikeampaa
palata takaisin synkkyyteen.

Minun kyyneleeni ovat jälleen kuivuneet.

12.4.2010

"Toivon" 12.4.-10

Minä toivon voivani elää
Minä toivon voivani kuolla
Minä toivon sekoavani
Minä toivon saavani
pitää järkeni

Minä toivon voivani puhua
Minä toivon voivani vaieta
Minä toivon,
mutten kuitenkaan lähde
vaihtoehdoista valitsemaan

"Luomisen tuska" 12.4.-10

Pakotan sormeni juoksemaan
Kiroan, liikaa tavuja
eivät sovi tähän väliin.

Antaa olla
En jaksa välittää
Menen hakkaamaan päätäni seinään
yritän unohtaa kaiken.

7.4.2010

"Riisuttu omakuva" 7.4.-10

Henki ja vastarannankiiskeys. Jatkuva musiikkisoitin pään sisällä: naa-na-naa, naa-na-naa. Tavoite tarrautua kiinni pikkuasioihin ja ihmisten kutittaminen kyljistä. Koko yhtä pitkä kuin leveä olemus. Ilman kaikkea tätä minusta ei olisi tullut minä. Olisin vieras vieraiden joukossa, yksin vaeltava sielu, lanka ilman päätä, äidfin pikku herranterttu ja tunnollinen oppilas.

"Aistien" 7.4.-10

Jokirannassa haisee keväinen paska. Pahvin maku suussa ja kylmä jaloissa. Vesi kantaa käkätystä ja jääpaloja. Kello soittaa puoli kuuden merkiksi.

Sylki maistuu happamalta ja sormet ovat kohmeessa pyöräilijöiden kulkiessa ympäriinsä. Märän mullan tai hiekkatien haju sekoittuu kylmään tuuleen.

Isompi jääpalanen kulkee verkalleen joessa ja ilmassa haisee halpa muovi. Tuuli kuivattaa silmiä.

Puiden latvoissa roikkuu tuulenpesiä ja nenä vuotaa tahmeaa limaa huulille. Sormenpäitä kylmää kuin ne aikoisivat jäätyä ja katketa.

Anton istuu kiveyksen reunalla, lähellä jokea joka virtaa kohtuullisen nopeasti. Maisa nousee takaisin maanpinnalle.

Hupparin fleecevuori tuntuu lämpöiseltä sormia vasten ja tuulessa heiluvat hiukset kutittavat kasvoja oikean jalan painaessa vasenta. Kuivunut hiuslakka on karkea sormille.

"Nähtävyyksiä", 7.4.-10

Mennään katsomaan Myllysiltaa!
Mennään Varissuolle istumaan iltaa!
Mennään katsomaan
palaneita puutaloja
Mennään katsomaan
satoja mainosvaloja!
Mennään viljasiilolle
jossa poika päätti retkensä!
Mennään bussikatoksille katsomaan
kuinka juopot tuhlaavat hetkensä!

"Luottamus" 5.4.-10

Jos tekin vedätte maton alta
mitä minulle enää jää?
Rikkirevitty sieluparka,
Kylmää
Synkkää
Ikävää

Olette luottamukseni saaneet,
siis pitäkää kiinni siitä.
Sillä petturin ei pyydöt aneet,
Sen palauttamiseen riitä.

"Synkkä tie" 5.4.-10

Niin moni asia mieltä vaivaa
ja väsymys pään alas painaan
Miksi aina tutuin ja turvallisin
pitää jättää taa
ja jalat rakoilla synkällä tiellä
jatkaa kirottua matkaa.

1.4.2010

"Kärsimys" 1.4.-10

Saitte puhumaan
Kuin onnistunut leikkaus
Jätitte omilleni
Kuin kirurgi
jättäisi vatsan auki

Ja nyt hukun tunteisiini,
vuodan kuiviin

31.3-10

Kun sanat kertovat tarinaasi
Melodia koskettaa syvältä
Laulat silmät kiinni mukana
ja ajattelet sen olevan totuus

Ja sitten eräänä päivänä
Tajuat, etteivät ne sanat
joita ennen rakastit
Olekaan enää täydelliset.

"Suuttumus" 31.3.-10

Lasken tuhanteen
Hengitän syvään
Silti sisälläni kytevä raivo
tahtoo päästä ulos
Saada happea elääkseen.

Ehkä minulla jokin päivä
on voimia tukahduttaa se
Tappaa, vaikka tiedänkin
sen heräävän uudelleen eloon.

"Vastarannankiiski" 31.3.-10

Te kysytte
Pysyn vaiti
Te käskette
Uhmaan teitä
Te puhutte
enkä kuuntele
Te halaatte
ja karkaan käsistänne

Te ette voi ymmärtää
minun sokkeloista mieltäni
Ettekä voi vangita
ajatuksiani paikoilleen
En tahdo kuulla
sitä mikä satuttaa minua
Ja minua ahdistaa
vieraan kosketus

Se tekee minusta minut.

"Tehty" 31.3.-10

Kun kaikki on jo tehty
Ei enää mitään luotavaa
Eikä uutisissa mitään uutta
Mikään ei yllätä enää

Toisinaan sitä ihmettelee
minkä vuoksi enää taivaltaa?

"Kuinka?" 31.3.-10

Kuinka siteeni maailmaan
on yksi ihminen?
Kuinka jaksan jatkaa
vain toisen olemassaolon vuoksi?
Kuinka elämäni ainoa tarkoitus
onkin ikävöidä häntä?
Kuinka ihmeessä
tämä ikinä toimisi näin?