"Julistus" 8.6.-13

Julistan päivät helliksi
ja yöt armollisiksi
Tapahtukoon paljon kaunista
ja vain vähän peruuttamatonta
Puuttukoot kivuliaat kuolemat
ja eläväisten pitkällinen kärsimys
Olkoon valo hämärää vahvempaa
ja ihmisten luottamus tulevaan kaikkein vahvin
Jättäköön huoli kansan halaamatta

 Tuoksukoon ilmassa timjami
syksyisten kasvissosekeittojen ja
hyvien muistojen kunniaksi!

6.9.-12

Yksinäinen nainen istui keittiössä
nojasi käteensä ja tuijotti ikkunan läpi

Ulkona satoi
ja surumielinen katse kasvoillaan
nainen mietti, kuka muistaisi.
jos jotain tapahtuisi

Kuka tulisi sairaalaan katsomaan
Kuka ottaisi kädestä kiinni
Kuka auttaisi kauppareissuissa
nainen mietti, muttei keksinyt

Hän tuijotti vielä hetken ulos sateeseen
Sitten hän nousi, käveli olohuoneeseen
Valssasi huolettomasti aamunkoittoon saakka.

"Vanha Hämeentie" 21.12.-11

Vanhan Hämeentien märkä asfaltti
Pimeässä ohikiitävien autojen valot
Hypin vesilätäköissä, tänään
se on elämäni tarkoitus

Ei enää yliajettuja vaahteranlehtiä
Ei enää maahan pudonneita omenoita
Ei riemua syksyn ensimmäisistä tihkusateista
Sade ei ole sääilmiö vaan olotila

Vanhan Hämeentien jäinen asfaltti
Etukumara asento ja tyhjä pää
Itkua pidätellen lasken askeleita,
katulaattoja, sekunteja siihen
kun "tänään" on pelkkä "eilen".

4.10.-11

Pysy runomitan päässä
etten kadottaisi sinua
Älä päästä yksinäisyyttä
murisemaan
mulkoilemaan
takertumaan.
Ei sinun tarvitse
puhua eikä keittää teetä,
ole vain siinä ja ole lämmin
Sillä lokakuisen yön halaus on kylmä
Ja liian, liian pitkä.

"Sataa" 16.9.-11

Sokeri-ihmiset juoksevat kuin ilmahälytyksen saaneina
Minä suljen sateenvarjoni
kohotan kasvoni ja hymyilen
Tunnen pisarat iholla

Suuret pienet kovat ja hennot
Ja maailmassa olen vain minä
hymyilemässä
kasvot kohti taivasta

"Muistoja" 23.10.-10

Tunti musiikkia
Tunti kesää
Tunti muistoja
Tunti aurinkoa

Ilotulitusonnettomuus ja vuotava teltta
Hyviä bändejä, hyvä seura ja muikut


Pimeä syksy, sade ja pakkaset

18.-19.10.-10

Onko ruoho vihreämpää
pensasaidan toisella puolen?

"Ei", he sanoivat
"Siellä on kellanvihreää."
Mutta minähän olen aina pitänyt ruskasta.

Silloin en muistanut
kuinka kylmiä syksyt ovat
Minä en muistanut
kuinka jalat uppoavat mätäneviin lehtiin
Enkä sitä, miten siilin päälle tallaaminen sattuu ---

Sisälle
sillä enhän minä tarkoittanut satuttaa.

Kuoleman korjatessa satoaan
en ollut vielä valmis
Olen tässä kai keväälläkin
kitukasvuisen puun turha hedelmä

Ajatusten syyttävä äänimatto,
tiivis,
kuin kasa lehtiä
kasa murrettuja värisävyjä
Murrettuja sydämiä

Sanoo, kaikki on minun vikani
muiden vika.
Sanoo, ettei pitäisi surra
sillä tämä on vasta lopun alkua.
Sanoo, valita sitten
kun tämä huonokin elämä valuu sormiesi välistä

Sanoo, iloitse nyt
sitä iloasi
jota tuntisit hänen puolestaan
jos se ei tekisi sinulle kipeää

Silti kivunkin edessä on oltava vahva.

Minä olen ollut vahva.
Minä olin vahva
Mutta vahvakaan ei ollut ikuinen
tämän kaiken ollessa niin kuluttavaa

Olen heikko
Olen merkityksettömyys
Olen huono ihminen,
lasivillassa kasvatettu lellilapsi




Se vain tekee niin kipeää olla sairas.


Henkisesti.

"Syksy" 17.9.-10

Polkupyörän rengas pyörii
yli asvaltin kostean,
kiiltävän lehtipäällysteen

Jalkakäytävän reunan
melkein mädät omenat
Ja sade ilman tihkuvaroitusta
Minä en ehdi pukea viittaa

Hymyilen sateelle,
se saa sen punastumaan
Hiljentymään
Loppumaan

Saa sateenkaaren pilvien päälle