18.-19.10.-10

Onko ruoho vihreämpää
pensasaidan toisella puolen?

"Ei", he sanoivat
"Siellä on kellanvihreää."
Mutta minähän olen aina pitänyt ruskasta.

Silloin en muistanut
kuinka kylmiä syksyt ovat
Minä en muistanut
kuinka jalat uppoavat mätäneviin lehtiin
Enkä sitä, miten siilin päälle tallaaminen sattuu ---

Sisälle
sillä enhän minä tarkoittanut satuttaa.

Kuoleman korjatessa satoaan
en ollut vielä valmis
Olen tässä kai keväälläkin
kitukasvuisen puun turha hedelmä

Ajatusten syyttävä äänimatto,
tiivis,
kuin kasa lehtiä
kasa murrettuja värisävyjä
Murrettuja sydämiä

Sanoo, kaikki on minun vikani
muiden vika.
Sanoo, ettei pitäisi surra
sillä tämä on vasta lopun alkua.
Sanoo, valita sitten
kun tämä huonokin elämä valuu sormiesi välistä

Sanoo, iloitse nyt
sitä iloasi
jota tuntisit hänen puolestaan
jos se ei tekisi sinulle kipeää

Silti kivunkin edessä on oltava vahva.

Minä olen ollut vahva.
Minä olin vahva
Mutta vahvakaan ei ollut ikuinen
tämän kaiken ollessa niin kuluttavaa

Olen heikko
Olen merkityksettömyys
Olen huono ihminen,
lasivillassa kasvatettu lellilapsi




Se vain tekee niin kipeää olla sairas.


Henkisesti.

"Sateenkaarikengät" 12.9.-09

Minulla on kolmet korkokengät.
Yhdet ovat matalat ja mustat, hautajaisia ja muita virallisia tilaisuuksia varten. Toiset ovat valkoiset, joita käytän juhlissa. Ihme kyllä en kännipäissäni ole hukannut niitä.

Mutta kolmannet, ne hohtavat kaikissa sateenkaaren väreissä. Niiden korkojen kopina on kuin linnun laulua ja viulun soittoa, Oodi ilolle G-duurissa. Se houkuttelee luokseen satumaan jonka pilvilinnoissa kaikki on herttaista ja suloista. Ne ovat oikein hyvät kengät kun maailma kohtelee kaltoin ja kaikki ahdistaa.

Tästä kaikesta on maksettava kova hinta. Kengät aiheuttavat paljon rakkoja ja hiertymiä, joskus jokusen haavankin. Niitä saa parannella pitkän aikaa.

Sateenkaarikengät ovat siis melko lailla käyttökelvottomat.
Eivätkä ne edes istu tähän mustavalkoiseen maailmaan