"Minä olen" 18.2.-13

Olen nälkä.
Olen jano.
Olen väsymys, kaipuu ja kipu.

Olen se hetki, jona ymmärrät, ettei rakkaasi olekaan rakas, se hetki, kun et tunnista peilistä itseäsi. Olen ne tuhannet kuulumattomat huudot, kymmenet unettomat yöt, olen se uhkakuva joksi et tahdo tulla - olen hiljalleen vettyvät piirteesi ja tunteet joita et tunnusta. Olen se paniikki ja päämäärättömyys ja pelko, olen päivä jolloin et saa enää käännettyä kylkeäsi nousemisesta puhumattakaan. Olen häpeä, olen inho ja kauhu, sinun väsyneet askeleesi lätäköissä ja linja-autossa lohduton itku. Olen ne tuokiot joina tajuat olevasi yksin, minä olen ne tunnit kun toivot olevasi kuollut.

Olen se, joka valvoo viimeisenä vierelläsi ja toivottaa miellyttävää matkaa helvettiin.

"Iltakymmenen" 15.8.-10

Minä lepään
mutten nuku
Minä murehdin
liito-oravia ja huomista
porkkanankuoria kaatopaikalla
Titanicilla kuolleita
Ja nyt jo ruostunutta laivaa.
Minä olen syyllinen
siltä tuntuu

Minä en sure itseäni
se olisi itsekeskeistä
En ole niin arvokas

5.7.-10

Ei tee pahaa
Herätä yöllä yksinäisyyteen.
Ei tee pahaa
Valvoa yötä koska ei nukuta.
Ei tee pahaa
Herätä iltapäivällä
ja tajuta hukanneensa päivän.

Mutta minun tekee pahaa
Olla tunti kuin koomassa
Herätessäni
En ole varma
Olinko unessa.

"Unettoman yö" 27.2.-10

Kymmentä vaille neljä yöllä
Makaan peiton alla
Silmät auki tuijottaen kattoa
Ajattelen
vaikka aivoni eivät toimi

Ollako vai eikö?