"Lahja" 29.10.-13

Annoit minulle lahjan
ja ytimiä myöten hämilläni
tutkin sen läpikotaisin

Se oli pehmeä, lämmin
ja sykkivä,
kuin pieni nukkuva lintu
Tuoksui tervalta ja kanervalta ja sinulta

En tiennyt mihin sen laskisin
niinpä päätin kantaa matkassani
ja kun painoin sen rintakehästä läpi
katosi sisältä kaikki tyhjä.

"Julistus" 8.6.-13

Julistan päivät helliksi
ja yöt armollisiksi
Tapahtukoon paljon kaunista
ja vain vähän peruuttamatonta
Puuttukoot kivuliaat kuolemat
ja eläväisten pitkällinen kärsimys
Olkoon valo hämärää vahvempaa
ja ihmisten luottamus tulevaan kaikkein vahvin
Jättäköön huoli kansan halaamatta

 Tuoksukoon ilmassa timjami
syksyisten kasvissosekeittojen ja
hyvien muistojen kunniaksi!

"Eloonherääjän sana kaltaisilleen" 3.6.-13

Lapsonen
ei maailma ole niin vakava paikka
Kyllä se pitää sinusta huolen
jos annat sille mahdollisuuden

Kahlaa joessa jos siltä tuntuu
Halaa niitä joita rakastat
ja toisinaan myös niitä joita et
Muista lepo ja ruoka:
nuku päiväunet kun huvittaa
ravitse itsesi nautiskellen

Laita eteenpäin saamasi hyvä
sitä tulee aikanaan lisää
ja kun vastakkain ovat kaunis ja aito
valitse aina aito.

Puolalan yläkoulu, kiitos vuosista ja kaikesta mitä tapahtui niiden aikana.

2.10.2012

Tämä kertomus on hämmentävä. Ei siksi, että sen pitäisi, mutta se hämmentää sinua. Jotkin kertomukset ovat sellaisia. Ihan fiksuja, mutta hämmentäviä. Vähän niin kuin sinä itse.

Väittivät sinua aivokuolleeksi, vaikket ollut, vähän sekaisin vain. Et kuunnellut heitä. No hyvä on, kuuntelit ja välititkin aika paljon. Siksi pöllit sen auton ja ajoit sen lyhtypylvääseen.Veivät sinut takaisin.
(Saatoin vähän valehdella, kun sanoin "ihan fiksu", mutta en halunnut antaa sinusta ihan sekopäistä kuvaa heti alkuun.)

Pääsit pois, kun olit 17. Olin jo ehtinyt unohtaa sinut, mutta sitten, sitten sinä ilmestyit oveni taakse ja katsoit minua hassusti. Päästin sinut sisään ja kuuntelimme Amiinaa. Tai siis minä kuuntelin, samalla kuin annoin sun höpinän mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Pelkäsin tapahtuvan sen saman jutun, kuin joskus nenähuuhtelukannun kanssa, ettei kaikki menekään heti läpi asti.
Hämmensit teetäsi vastapäivään. Olin rakastanut sinua, mutta nyt, yhtäkkiä, kaikki sinussa alkoi ärsyttää. Se, miten kaivoit viisi vuotta vanhat vitsit uudelleen esille.

Aloin törmätä sinuun kaupoissa, linja-autoissa, kirjastoissa, terveyskeskusten odotustiloissa. Jos minulla oli seuraa, jätit minut huomiotta ja veit myös seuralaiseni huomion, oli se sitten kuka tahansa ja jälkeenpäin kaikki kehuivat kuinka kiva tyyppi olet onpas kiva että olen löytänyt tuollaisia ihmisiä.

Sitten yhtenä päivänä tavallaan tapoin sinut. En tiedä miten, enkä tavallaan edes tappanut. Mutta tavallaan tapoin.

En nähnyt sinua enää. Parin vuoden päästä kuulin, että sinut oli viety takaisin. Mutta siellähän sinä viihdyitkin niin hyvin. Olin pitkästä aikaa todella hyvällä tuulella, koska olin saanut omat kaverini takaisin - he eivät enää kyselleet sinun perääsu. Jostain he olivat kuulleet menneisyydestäsi ja sanoivat, että olin tosi vahva kun jaksoin. Vaikkei se niin mennyt.

Ja sitten,  sitten viime viikolla avasin asuntoni oven ja kaikki oli normaalisti. Jos näkisin tulevaisuuteen, tietäisin, että huomenna löydän kenkäsi eteisestäni ja kahvi on jo hyvää vauhtia tippumassa.

"Pidä minulle paikkaa" 9.7.-12

En minä pelkää ikävää
en pelkää yksinäisyyttäkään
Mutta mitä jos
kun jälleen kohtaamme
mitä jos sylissäsi ei enää olekaan minulle tilaa?

"Kapistusten välinen kemia" 25.6.-12

Ota tuostakin nyt selvää
Äänensävyistä, katseista, pikkurillinliikkeistä
Oliko tuo kylmä lause
vai vain huolimattomasti muotoiltu korostus?

Miksi sinäkin nyt suutut vaikka olen vain kohtelias?

Joku antaa ymmärtää että antaa ottaa kiinni
Joku taas olevansa saavuttamattomissa
Niin ne antavat ymmärtää
mutta en tartu tarjoukseen, minä en ymmärrä

Mutta eiväthän ne sen kummallisempia ole
ne ihmissuhteet
Ihan tavallista arkipäivän ydinfysiikkaa

"Paljasjalka" 19.4.-12

Lumihanki kevätmetsät hiekkatiet keskusta
Muta tirskuu varpaanväleistä
Jalkapohjista katoaa tunto
Eivätkä ihmiset katso niin kamalan hyvällä

Tuijottavat osoittelevat
Kummastelevat kysyvät

Sanovat sitä hulluudeksi
Minun mielestäni se on vapaus.

"Sekaisin" 19.3.-10

Seison lumisateessa
jos sitä enää lumeksi voi sanoa
Kello on jo vartin yli
eikä bussi tule vieläkään

Minun pitäisi olla muualla
Lähdin sieltä puolijuoksua
Lähdin koska menin sekaisin
Enkä kestänyt ihmisiä
tai hätänumeroon soittamista.

Pienenä minäkin halusin ovipuhelimen.

18.2.-10

Kyynelsilmin katsellen maailmaa
Tappaen katseella kaiken pahan
Suren sitä,
miten tyhmiä me ihmiset olemmekaan.