17.10.-14

Enää yksi metro ja sitten tulet
Enää yksi ilta ja olet minun
Mennään, sanot, johdatat minut
paikkoihin joita en ole nähnyt
Miten olenkaan vapaa!
Miten olenkaan hölmö varomaton lapsi!
Vaan ethän sinä vieras ole:
tunnen sinut joka paikasta
läpikotaisin

4.3.-14

Tahtoisin vain huutaa:
Ole minun
juurru syliini ja totu luottamukseen
siihen, ettei kukaan hylkää
että huominen on kaunis
että huominen on
Se pieni lintu minun sydämessäni
laulaisi oksillasi niin kovin mielellään.

2.10.2012

Tämä kertomus on hämmentävä. Ei siksi, että sen pitäisi, mutta se hämmentää sinua. Jotkin kertomukset ovat sellaisia. Ihan fiksuja, mutta hämmentäviä. Vähän niin kuin sinä itse.

Väittivät sinua aivokuolleeksi, vaikket ollut, vähän sekaisin vain. Et kuunnellut heitä. No hyvä on, kuuntelit ja välititkin aika paljon. Siksi pöllit sen auton ja ajoit sen lyhtypylvääseen.Veivät sinut takaisin.
(Saatoin vähän valehdella, kun sanoin "ihan fiksu", mutta en halunnut antaa sinusta ihan sekopäistä kuvaa heti alkuun.)

Pääsit pois, kun olit 17. Olin jo ehtinyt unohtaa sinut, mutta sitten, sitten sinä ilmestyit oveni taakse ja katsoit minua hassusti. Päästin sinut sisään ja kuuntelimme Amiinaa. Tai siis minä kuuntelin, samalla kuin annoin sun höpinän mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Pelkäsin tapahtuvan sen saman jutun, kuin joskus nenähuuhtelukannun kanssa, ettei kaikki menekään heti läpi asti.
Hämmensit teetäsi vastapäivään. Olin rakastanut sinua, mutta nyt, yhtäkkiä, kaikki sinussa alkoi ärsyttää. Se, miten kaivoit viisi vuotta vanhat vitsit uudelleen esille.

Aloin törmätä sinuun kaupoissa, linja-autoissa, kirjastoissa, terveyskeskusten odotustiloissa. Jos minulla oli seuraa, jätit minut huomiotta ja veit myös seuralaiseni huomion, oli se sitten kuka tahansa ja jälkeenpäin kaikki kehuivat kuinka kiva tyyppi olet onpas kiva että olen löytänyt tuollaisia ihmisiä.

Sitten yhtenä päivänä tavallaan tapoin sinut. En tiedä miten, enkä tavallaan edes tappanut. Mutta tavallaan tapoin.

En nähnyt sinua enää. Parin vuoden päästä kuulin, että sinut oli viety takaisin. Mutta siellähän sinä viihdyitkin niin hyvin. Olin pitkästä aikaa todella hyvällä tuulella, koska olin saanut omat kaverini takaisin - he eivät enää kyselleet sinun perääsu. Jostain he olivat kuulleet menneisyydestäsi ja sanoivat, että olin tosi vahva kun jaksoin. Vaikkei se niin mennyt.

Ja sitten,  sitten viime viikolla avasin asuntoni oven ja kaikki oli normaalisti. Jos näkisin tulevaisuuteen, tietäisin, että huomenna löydän kenkäsi eteisestäni ja kahvi on jo hyvää vauhtia tippumassa.

"Pidä minulle paikkaa" 9.7.-12

En minä pelkää ikävää
en pelkää yksinäisyyttäkään
Mutta mitä jos
kun jälleen kohtaamme
mitä jos sylissäsi ei enää olekaan minulle tilaa?

"Kapistusten välinen kemia" 25.6.-12

Ota tuostakin nyt selvää
Äänensävyistä, katseista, pikkurillinliikkeistä
Oliko tuo kylmä lause
vai vain huolimattomasti muotoiltu korostus?

Miksi sinäkin nyt suutut vaikka olen vain kohtelias?

Joku antaa ymmärtää että antaa ottaa kiinni
Joku taas olevansa saavuttamattomissa
Niin ne antavat ymmärtää
mutta en tartu tarjoukseen, minä en ymmärrä

Mutta eiväthän ne sen kummallisempia ole
ne ihmissuhteet
Ihan tavallista arkipäivän ydinfysiikkaa