"Voitto" 22.3.-12

Istuimme silloin ikkunalaudalla
Näin keväänvaloisat kasvosi
en lasiheijastuksena
en uniharhana

Sillä pidimme toisiamme käsistä
(ja ne olivat aidot ja lämpimät kädet)
Ja me kuiskimme toisillemme hiljaa:
"Me selvisimme, me selvisimme."

"Vanha Hämeentie" 21.12.-11

Vanhan Hämeentien märkä asfaltti
Pimeässä ohikiitävien autojen valot
Hypin vesilätäköissä, tänään
se on elämäni tarkoitus

Ei enää yliajettuja vaahteranlehtiä
Ei enää maahan pudonneita omenoita
Ei riemua syksyn ensimmäisistä tihkusateista
Sade ei ole sääilmiö vaan olotila

Vanhan Hämeentien jäinen asfaltti
Etukumara asento ja tyhjä pää
Itkua pidätellen lasken askeleita,
katulaattoja, sekunteja siihen
kun "tänään" on pelkkä "eilen".

"Tappokeli" 18.1.-11

Ulkona luulee kuolevansa
Liukastun, kaadun
Nousen
Toivottavasti kukaan ei nähnyt
Liukastun, kaadun
Nousen


Joku kysyy sattuiko
vastaan
"Ei pahasti"
Ei enää, olen jo turtunut
Ei enää, osaan jo tehdä sen oikein

Tappokelissäkin kidun elossa
Ja keväällä kiitän sitä joka näki.

"Ilmastonmuutos" 28.8.-10

Vuodenaikoja potenssiin kymmenen
Parin kuukauden jääkausi ja intiaanikesä
Ennen vain tasaisen leuto kausi.

Eihän tämän näin kuulu mennä
ettemme voi luottaa luonnon
tasaiseen kiertokulkuun
Aina saa olla varuillaan
siitä
mitä tulevaisuus tuo tullessaan

Aurinkoista maailmanlopun mahdollisuudella

"Talvi" 21.12.-09

Aurinko nousee
vain laskeutuakseen uudelleen
Lumi
tarttuu kiinni kengänpohjiin
Liukastun rappukäytävässä
Se sattuu mutta en huuda
sillä tähän olen tottunut

Täällä
talvet ovat pitkiä
Päivät lyhyitä
yöt kylmiä
Vaikka haluan muualle
kotini on täällä ikuisesti

"Kaupallista joulua ja käytettyä uutta vuotta!" 15.12.-09

Paljon, paljon tavaraa, joka hukkuu
viimeistään loppiaisen jälkeen.
Merkityksetöntä roinaa.

Korvaako tavaran määrä
huonon elämän?


Kuitenkin paras lahja
on arka hymy,
hiljainen kiitos
Aidot asiat
häviävät lumihankeen.

13.12.-09

Unia
Unien perään
Paremmasta huomisesta ja siitä
Kuinka hymyilisin taas.

Kun herään taas pakkasaamuun
Maa ei ole valkoinen
Taivas itkee
Ja loska tarttuu takkiini.

Jalat eivät kanna ja kaadun
Kiroan kovaan ääneen keräten väheksyviä katseita,
joita he ovat luoneet
syntymästäni saakka