"Lahja" 29.10.-13

Annoit minulle lahjan
ja ytimiä myöten hämilläni
tutkin sen läpikotaisin

Se oli pehmeä, lämmin
ja sykkivä,
kuin pieni nukkuva lintu
Tuoksui tervalta ja kanervalta ja sinulta

En tiennyt mihin sen laskisin
niinpä päätin kantaa matkassani
ja kun painoin sen rintakehästä läpi
katosi sisältä kaikki tyhjä.

"Paluu" 22.8.-13

Kaikkein helpoimmat hyvästit
soluttautuvat jälleennäkemisen riemuun:
Siisteihin käsiin
    vahvaan sieluun
        laulavaan sydämeen

Pidin huolta, toin perille.

"Julistus" 8.6.-13

Julistan päivät helliksi
ja yöt armollisiksi
Tapahtukoon paljon kaunista
ja vain vähän peruuttamatonta
Puuttukoot kivuliaat kuolemat
ja eläväisten pitkällinen kärsimys
Olkoon valo hämärää vahvempaa
ja ihmisten luottamus tulevaan kaikkein vahvin
Jättäköön huoli kansan halaamatta

 Tuoksukoon ilmassa timjami
syksyisten kasvissosekeittojen ja
hyvien muistojen kunniaksi!

"Eloonherääjän sana kaltaisilleen" 3.6.-13

Lapsonen
ei maailma ole niin vakava paikka
Kyllä se pitää sinusta huolen
jos annat sille mahdollisuuden

Kahlaa joessa jos siltä tuntuu
Halaa niitä joita rakastat
ja toisinaan myös niitä joita et
Muista lepo ja ruoka:
nuku päiväunet kun huvittaa
ravitse itsesi nautiskellen

Laita eteenpäin saamasi hyvä
sitä tulee aikanaan lisää
ja kun vastakkain ovat kaunis ja aito
valitse aina aito.

Puolalan yläkoulu, kiitos vuosista ja kaikesta mitä tapahtui niiden aikana.

"Pikkurauniksen viimeinen syksy" 21.8.-12

Pitsineuleet pingottuvat pahvilaatikkoa vasten
tulevaisuus on olemassaoleva käsite
ja päässä soi sommartider hej hej
Menetys ei satu vaikka koskettaa
sillä iloitsen siitä mitä jää

Taidan olla onnellinen.

"Sataa" 16.9.-11

Sokeri-ihmiset juoksevat kuin ilmahälytyksen saaneina
Minä suljen sateenvarjoni
kohotan kasvoni ja hymyilen
Tunnen pisarat iholla

Suuret pienet kovat ja hennot
Ja maailmassa olen vain minä
hymyilemässä
kasvot kohti taivasta

18.-19.10.-10

Onko ruoho vihreämpää
pensasaidan toisella puolen?

"Ei", he sanoivat
"Siellä on kellanvihreää."
Mutta minähän olen aina pitänyt ruskasta.

Silloin en muistanut
kuinka kylmiä syksyt ovat
Minä en muistanut
kuinka jalat uppoavat mätäneviin lehtiin
Enkä sitä, miten siilin päälle tallaaminen sattuu ---

Sisälle
sillä enhän minä tarkoittanut satuttaa.

Kuoleman korjatessa satoaan
en ollut vielä valmis
Olen tässä kai keväälläkin
kitukasvuisen puun turha hedelmä

Ajatusten syyttävä äänimatto,
tiivis,
kuin kasa lehtiä
kasa murrettuja värisävyjä
Murrettuja sydämiä

Sanoo, kaikki on minun vikani
muiden vika.
Sanoo, ettei pitäisi surra
sillä tämä on vasta lopun alkua.
Sanoo, valita sitten
kun tämä huonokin elämä valuu sormiesi välistä

Sanoo, iloitse nyt
sitä iloasi
jota tuntisit hänen puolestaan
jos se ei tekisi sinulle kipeää

Silti kivunkin edessä on oltava vahva.

Minä olen ollut vahva.
Minä olin vahva
Mutta vahvakaan ei ollut ikuinen
tämän kaiken ollessa niin kuluttavaa

Olen heikko
Olen merkityksettömyys
Olen huono ihminen,
lasivillassa kasvatettu lellilapsi




Se vain tekee niin kipeää olla sairas.


Henkisesti.

"Lätäkkö" 18.4.-10

Pieni lapsi keltaisessa sadetakissaan
Hyppien lätäkössä
Litsis, lätsis
Loiskis, läiskis

Kotona äiti suuttuu
Huutaa naama punaisena
Mutta se on sen arvoista

"Naamio" 27.3.-10

Peitän ilolla
surun ja vihan
Peitän ilolla
ja valehtelen teille.
Itselleni.

Mutta silti tiedän
naamio rakoilee
Te näette lävitseni.
Minä tiedän.

Enkä sure sitä lainkaan.