29.6.2010

"Hiusten päiväkirjaa" 29.6.-10

Kesäkuun 29.

Tänään, noin kello kolme yöllä, orjuuttajamme hyökkäsi taas pitkän tauon jälkeen. se hajotti osan toreista ja käski meidät taas tekemään työtä, mutta tehtävä oli sille silti liian vaikea, joten se vetäytyi. Pian hyökkäykset kuitenkin jatkuivat taas ja lisää toreja ja rakennuksia hajotettiin. Meidät pakotetaan vähitellen ruotuun.

Olemme väsyneet pysymään suorina ja kiiltämään kauniisti, se on niin raskasta! Myöskään viikottaiset vesikastelut inhottavine vaahtoineen, sekä joskus tapahtuvat väriorgiat vahvoilla aineilla rasittavat meitä entisestään. Voi, tällaisina päivinä kuka tahansa medänlainen toivoisi syntyneensä kulmakarvaksi tai vähintäänkin sellaiseksi nukaksi poskella... Kuinka kadehdimmekaan heitä...

26.6.2010

"Sattuu" 26.6.-10

Puheesi on sarkasmia
täynnä ivaa
Sinä halveksit
Sitä
minkä näen peilistä
Sinä leikit tunteillani
Huomautat
pienistä virheistä.
(Pilkku on petikaverisi!)
Mutta tiesitkö
minkä sinä teet leikillä
Minä otan sen tosissani?
Se sattuu.

Ennen pitkää
minunkin
pitää vapauttaa se kipu
verenä pitkin ihoani.
Tietäisit tekosi
ja sen tuloksen.

"Toivomuksia" 26.6.-10

Me toivomme sinulle pelkkää hyvää
he sanoivat,
Toivomme pitkää ikää
ja Valiojogurttia
Toivomme
että löydät hyvän työn
ja kodin
ja miehen
Toivomme sinulle
kolmea lasta
ja koiraa

Milloin te kysytte
mitä minä haluan?

25.6.2010

"Huuda, huuda" 25.6.-10

Huuda, huuda sinä vain
minä en aio kuunnella
Minä en aio poistua
pilvilinnoistani

Huuda, huuda sinä vain
äänihuulesi loppuun
Minun ei tarvitse
enää kuulla

Huuda, huuda sinä vain
niin kuuroudun minäkin
Pilaat minulta kaiken
mikä vielä merkitsee
kaiken mikä kestää.

Huuda, huuda sinä vain
niin minä soitan
musiikkia liian kovalla
Jotta kuulisin edes basson.

24.6.-10

Minä kiinnyn
itseni hengiltä

Ja sitten ikävä lyö
molemmillle poskille.

24.6.2010

"Kokko" 24.6.-10

Minä ryömin
pakoon, ovesta
Kaikki sortuu ympärillä

Juoksen
Lähimpään taloon
monta kilometriä

Soitan
Ja rauhallinen ääni vastaa
Minä olen paniikissa
ja puhuminen on vaikeaa

Itken
Sillä kaikki on tuhottu
Jonkun mielestä
oli hauskaa tehdä kokko
Toisten kesämökistä
ja tuntea palaneen lihan haju

"Kissanpentuja" 24.6.-10

"Miiu!"
Kahdeksan palloa
ryömii toistensa yli
Niillä on pienet korvat
ja pieni ruumis
Mutta suuret silmät
ja paksu häntä

Minulla on niitä neljä sylissä
Aivan solmussa,
yhden pää
mutta kenen häntä?
Kynsiään ne eivät hallitse
ainakaan vielä
Eivätkä jalkojaankaan

Pitkä on matka
isoiksi kissoiksi
mutta elämä opettaa
ne varmasti vahvoiksi

"Kielikello ja muuta mukavaa" 23.6.-10

Kielikello, kielikello!
Revin sinua hiuksista
ja syön karkkipussisi tyhjäksi!
Itkupilli, kielikello!
Jos tuosta loukkaannut
ja kerrot aikuisille
Sinä olet kielikello, kantelupukki!
Mene muualle kaakattamaan!

Kantelupukki, kantelupukki!
Kantele kaikessa rauhassa!
Kantele, kantele vain,
kerro pois kaikki kamala!

Kantele, kantele
Kanteleen soida
Heleästi ja kirkkaasti
Korkeilla äänillä
Nuku sinä vain
Minun kanteleeni sointiin.

Ei susi sinua syö
Eikä karhu kaappaa
Ei ilves sinulle irvistä
Eikä huuda haukka.
Nuku, nuku rauhassa
Aamunkoittoon asti.

Kielikello, kielikello!
Minuakos pelkäät, vellihousu?
Meneekös pupu pöksyihin?
Vellihousu, kielikello!
...Vellikello?

Vellikello!
Lähden syömään, jää sinä tänne
Tulen pian takaisin huutamaan
Sinä pelkuri istut tässä
kunnes kuulet taas minun huutavan.
Kielikello, kantelupukki!
Vellihousu!

"Tekeekö se kipeää?" 23.6.-10

Minä en osannut vastata kysymykseeni, sillä en ollut kokenut sitä. Vielä. Luulin, että tarkoitin vain sitä tietynlaista rakkautta, jota tunnetaan vastakkaista (tai toisinaan samaa) sukupuolta kohtaan. Minua ei kiinnostanut, tiesin että kaikki olisi kuitenkin turhaa. Haluan elää yksin.
Mutta kukaan ei varoittanut minua muusta, kuin niistä jotka etsivät vain sitä mistä ei puhuta. Minua varoitettiin menemästä vieraiden autoihin, minua varoitettiin uimasta liian syvälle. Käskettiin pysyä lähipiirissä ja ylittämään tie vasta vihreällä. He halusivat suojella, mutta miksi suojella ketään hyvältä asialta jonka ei pitäisi satuttaa? Miksi?
Ei siinä olisikaan ollut mitään järkeä, kieltäminen olisi tehnyt pahempaa jälkeä, näkyvämpää jälkeä. Mutta ehkä sekin olisi korjautunut. Haava rupeutuu ja katoaa myöhemmin, vaikka voikin näyttää pahalta. Mutta kuka osaa parantaa halvaantuneen käden, joka näyttää normaalilta?
Minä elin onnellisena, ei, vaan onnettomana. Kunnes se iski. Nosti minut taas seisomaan, suorassa ja puhalsi ilmaa keuhkoihini jotka olivat jo kuolla hapenpuutteesta. Lämmitti minun palelevaa sieluani ja palautti sille tunteet.
Ja minä rakastuin.
Ei, kuten alussa sanoin, ei, ei lainkaan niin. Enkä samalla lailla kuin lapsi rakastaa äitiään (mitä minä en ole tehnyt hetkeen). Se oli riippuvaisen rakkautta, takertuvaa ja ohutta, katoavaa.
Kunnes kaikki romahti. Etsin tulevaisuutta hapuilevin sormin sumusta mutta löysin vain olemattomuutta. Istahdin hiekkatielle ja itkin. Tai ainakin yritin. Tämä kaikki oli riistänyt minulta kyvyn itkeä. Halusin vain kuolla.
Mutta nyt tiesin vastauksen kysymykseen:
”Tekeekö se kipeää?”

Kyllä, se tekee kipeää. Viiltävää, kovaa ja jatkuvaa kipua. Mutta niin suloista ja koukuttavaa.

23.6.2010

"Asenne(vamma)" 23.6.-10

"Katsokaa tuotakin
joka istuu tuolla yksin
Pukeutuu aina mustaan
käyttää mustaa meikkiä
Puhuu kuolemasta
ja itsemurhasta

Joku masennus sillä muka on
Mutta kumminki feikkaa
koska on niin emo
Säälin sen vanhempia
Se varmaan juokin
ja polttaa
ja käyttää huumeita

Ja sillä on arpia
sydän kädessä ja tekstiä jalassa
Ollut osastollakin
Mielisairaille tarkoitetulla
Eikä se jaksa innostua koskaan
on paskaa seuraa
Mennään haukkumaan sitä"

"Katsokaa tuotaki
se on polttanu naamansa
ja sen koira kuoli
kun se oli pieni

Ja sillä on joku sairaus
mihin se voi kuolla
vaikka onkin harvinaista
Ollaan sen kavereita
kun se tarvitsee tukea."

..Miksikö en pidä ihmisistä?

"Julmaa" 23.6.-10

Maailma
on jumalten leikkikenttä
Jumalilla julma huumorintaju
Tai mieleni on vain pieni ymmärtämään.

Vai miten muuten
kukaan
voi tappaa kissanpennun
korkokengällä?

22.6.2010

"Sata" 22.6.-10

Liikaa sontaa
Miten olette jaksaneet?

Minä päätin lopettaa
noin kaksikymmentä kertaa
En pakota teitä näkemään
sitä minkä itse aiheutin

Mutta miten silti
täytin vihkoni sanoilla
Tuhansilla ja tuhansilla
Saastutin niillä mielenne

Tämä on Koottujen sekopäänovellien 100. runo. Riemuitkaa! (Tai älkää sittenkään)

"Sanapeli" 22.6.-10

Sanat päässäni kiertävät kehää.

Yksinkertaisia säkeitä
Pelkistettyjä säkeita
sillä koskaan
ei saa kertoa liikaa

Käytettyjä säkeitä
Uusia säkeitä
Hyviä ja huonoja
Ja hyvin huonoja.

Löytyykö miljoonasta palasesta
Koskaan kahta toisiinsa sopivaa?

"Neula" 22.6.-10

Ei kahta samaan paikkaan
Ei puhkottuja valtimoita
Ei halvaantuneita kasvoja
Ei liikaa kipua
Ei näkyvää
Ei piilotettua

Kuinka vaikeaa onkaan
työntää neula ihon läpi

"Onko minusta" 22.6.-10

Onko minusta
Ylittämään virtoja
Siirtämään vuoria
Rakentamaan patoja
jotta voin päästää veden taas vapaaksi?

Onko minusta
Käymään Kuussa
Löytämään sateenkaaren päätä
Ottamaan perhosta kiinni
Leijumaan metrin ilmassa


Mihinkään?

"Yö" 22.6.-10

Yöllä ääniä on enemmän. Ikkunasta leijuva tuuli auttaa ihokarvani pystyyn ja saa minut vetämään peiton päälleni. Yritän ajatella kauniita asioita tai pimentää mieleni kokonaan, mutta kaikki maalautuu verenpunaiseksi sohjoksi ja utuisiksi kauhukuviksi vuorten takaa. Kaikki tuntuu kaukaiselta enkä tahtoisi nousta tai tehdä mitään, mutta en myöskään voi pysyä paikallani. Kaikelle on liian aikaista mutta olen silti myöhässä. Pitäisi nukkua, tiedän, se on ainoa varma asia mutta käytännössä mahdoton. Minä en tiedosta olevani unessa, tai ainakaan en muista sitä aamulla. Kaikki tuntuu niin lyhyeltä