"Yö" 22.6.-10

Yöllä ääniä on enemmän. Ikkunasta leijuva tuuli auttaa ihokarvani pystyyn ja saa minut vetämään peiton päälleni. Yritän ajatella kauniita asioita tai pimentää mieleni kokonaan, mutta kaikki maalautuu verenpunaiseksi sohjoksi ja utuisiksi kauhukuviksi vuorten takaa. Kaikki tuntuu kaukaiselta enkä tahtoisi nousta tai tehdä mitään, mutta en myöskään voi pysyä paikallani. Kaikelle on liian aikaista mutta olen silti myöhässä. Pitäisi nukkua, tiedän, se on ainoa varma asia mutta käytännössä mahdoton. Minä en tiedosta olevani unessa, tai ainakaan en muista sitä aamulla. Kaikki tuntuu niin lyhyeltä