"Minä olen" 18.2.-13

Olen nälkä.
Olen jano.
Olen väsymys, kaipuu ja kipu.

Olen se hetki, jona ymmärrät, ettei rakkaasi olekaan rakas, se hetki, kun et tunnista peilistä itseäsi. Olen ne tuhannet kuulumattomat huudot, kymmenet unettomat yöt, olen se uhkakuva joksi et tahdo tulla - olen hiljalleen vettyvät piirteesi ja tunteet joita et tunnusta. Olen se paniikki ja päämäärättömyys ja pelko, olen päivä jolloin et saa enää käännettyä kylkeäsi nousemisesta puhumattakaan. Olen häpeä, olen inho ja kauhu, sinun väsyneet askeleesi lätäköissä ja linja-autossa lohduton itku. Olen ne tuokiot joina tajuat olevasi yksin, minä olen ne tunnit kun toivot olevasi kuollut.

Olen se, joka valvoo viimeisenä vierelläsi ja toivottaa miellyttävää matkaa helvettiin.

"Yksiö" 14.7.-12

Kutsuit kehoani väärin

Se on tomumaja aivan
yhtä paljon kuin Henna on Liisa
Temppeli
yhtä paljon kuin sade kastelee poutasäällä
Asunto se on,
kämäinen ja ankea
kerrostaloyksiö ikävän asua

Luulin että olisit jo oppinut.

"Pidä minulle paikkaa" 9.7.-12

En minä pelkää ikävää
en pelkää yksinäisyyttäkään
Mutta mitä jos
kun jälleen kohtaamme
mitä jos sylissäsi ei enää olekaan minulle tilaa?

"Vanha Hämeentie" 21.12.-11

Vanhan Hämeentien märkä asfaltti
Pimeässä ohikiitävien autojen valot
Hypin vesilätäköissä, tänään
se on elämäni tarkoitus

Ei enää yliajettuja vaahteranlehtiä
Ei enää maahan pudonneita omenoita
Ei riemua syksyn ensimmäisistä tihkusateista
Sade ei ole sääilmiö vaan olotila

Vanhan Hämeentien jäinen asfaltti
Etukumara asento ja tyhjä pää
Itkua pidätellen lasken askeleita,
katulaattoja, sekunteja siihen
kun "tänään" on pelkkä "eilen".

24.6.-10

Minä kiinnyn
itseni hengiltä

Ja sitten ikävä lyö
molemmillle poskille.

16.4.-10

"Elämä jatkuu", te sanotte
mutta ette te ymmärtäisi
Jätin minuuteni muualle
sinne, mistä en saa sitä takaisin

Minä olin onnellinen
Ja kun on ollut onnellinen
on yhä vain vaikeampaa
palata takaisin synkkyyteen.

Minun kyyneleeni ovat jälleen kuivuneet.

"Kärsimys" 1.4.-10

Saitte puhumaan
Kuin onnistunut leikkaus
Jätitte omilleni
Kuin kirurgi
jättäisi vatsan auki
Ja nyt hukun tunteisiini,
vuodan kuiviin

"Kuinka?" 31.3.-10

Kuinka siteeni maailmaan
on yksi ihminen?
Kuinka jaksan jatkaa
vain toisen olemassaolon vuoksi?
Kuinka elämäni ainoa tarkoitus
onkin ikävöidä häntä?
Kuinka ihmeessä
tämä ikinä toimisi näin?