"Alku" 15.9.-10

Alussa oli suo. Ei kuokkaa eikä Jussia, vain suo. Suosta nousi suoeläimiä, joilla oli karvaiset käpälät ja kolme hammasta. Hampaillaan ne rikkoivat kuvitteellisia kookospähkinöitä, kun eivät tienneet paremmastakaan. Ilman häntää ne eivät voineet edes uida, sillä Evoluutio oli kertonut sen niille. Heille. Oma persoona kehittyi jo 200 vuotta ajanlaskun kahvitauon alun jälkeen, samoin mieltymys paritella ydinjätteestä kuoriutuvien toukkien kanssa. Siitä syntyi risteytys nimeltä Jussi, joka nimesi suoeläimet mammuteiksi, tappoi ja myöhemmin söi ne. Kolmesta hampaasta hän teki pianon joka ei soinut eikä edes näyttänyt hyvältä. Tästä masentuneena Jussi lauloi omatoimisena poikana itsensä suohon, jossa eli kolme vuotta ja kuoli jääkauden tullen.

"Lääkehuuruissa" 27.9.09

Istuin viheltävän dinosauruksen selässä ja katselin kuinka vihreät hevoset tanssivat polkkaa. Kainalossani oleva punakukallinen tyyny kertoi tarinaa kissasta joka matkusti Afrikkaan. Kaikki oli niin onnellista... Kunnes tuli rumpu.
Suuri, sininen, julma patarumpu joka paukkui uhkaavasti. Punaiset jänikset juoksivat pakoon ja heliumilla täytetty strutsi kivettyi ja putosi maahan hajoten sirpaleiksi.
"Murhaaja!" huusin rummulle.
"Olet pahainen murhaaja!"
Juoksin strutsin luo ja yritin saada sen eloon liilasta ruohosta tehdyllä liimalla. Mutta yksi pala puuttui. Yksi pään pieni siru oli kadonnut jonnekin sillä värikkäällä niityllä.


Sadan hamsterin joukko kaivoi strutsille haudan ja lippalakkipäinen majava kantoi strutsin kuoppaan.
"Älä. Ehkä pala voidaan löytää. Silloin kaikki olisi hyvin", yritin estellä mutta majava murahti ja täytti kuopan.
Istuin maahan ja itkin. Kyynelistä tuli lätäkkö. Lätäköstä oja, ojasta puro, purosta joki.
Jokin kimalteli. Se oli strutsin puuttuva osa. Kaivoin strutsin ylös ja asetin osan paikalleen. Ei mitään. Hyppäsin kyynelvirtaan kivettynyt eläin mukanani. Tunsin joen vetävän minua. Avasin silmäni ja palasin todellisuuteen, jossa tuijotin tohtoria kasvoihin sylissäni pikkukivillä täytetty, haljennut, strutsin muotoinen foliopallo.
"Lääkityksesi on liian vahva", sanoi tohtori ja ojensi reseptin. Poistuin klinikalta ja mieleni hyvästeli dinosauruksen, tyynyn, hevoset, kaiken.