Tunti musiikkia
Tunti kesää
Tunti muistoja
Tunti aurinkoa
Ilotulitusonnettomuus ja vuotava teltta
Hyviä bändejä, hyvä seura ja muikut
Pimeä syksy, sade ja pakkaset
23.10.2010
21.10.2010
21.10.-10
En kuule ellet sinä sano
En tiedä ellet sinä kerro
Sittenkään en tahtoisi uskoa
Vain unohtaa
Miten niin muka kerroit
en minä tiedä siitä mitään.
En tiedä ellet sinä kerro
Sittenkään en tahtoisi uskoa
Vain unohtaa
Miten niin muka kerroit
en minä tiedä siitä mitään.
Tunnisteet:
en tiedä mitään,
kertoa,
runotorstai,
tieto,
uskominen
"Punainen on kaunis väri" 21.10.-10
Vedetään ranteet auki
vedetään
ja valitetaan sitten
Vedetään ranteet auki
kumiankalla
Vedetään ranteet auki
ja tehdään verestä mustetta
Vedetään ranteet auki
ja ratkiriemukkaasti
piilotellaan likaisia nastoja
vedetään
ja valitetaan sitten
Vedetään ranteet auki
kumiankalla
Vedetään ranteet auki
ja tehdään verestä mustetta
Vedetään ranteet auki
ja ratkiriemukkaasti
piilotellaan likaisia nastoja
19.10.2010
18.-19.10.-10
Onko ruoho vihreämpää
pensasaidan toisella puolen?
"Ei", he sanoivat
"Siellä on kellanvihreää."
Mutta minähän olen aina pitänyt ruskasta.
Silloin en muistanut
kuinka kylmiä syksyt ovat
Minä en muistanut
kuinka jalat uppoavat mätäneviin lehtiin
Enkä sitä, miten siilin päälle tallaaminen sattuu ---
Sisälle
sillä enhän minä tarkoittanut satuttaa.
Kuoleman korjatessa satoaan
en ollut vielä valmis
Olen tässä kai keväälläkin
kitukasvuisen puun turha hedelmä
Ajatusten syyttävä äänimatto,
tiivis,
kuin kasa lehtiä
kasa murrettuja värisävyjä
Murrettuja sydämiä
Sanoo, kaikki on minun vikani
muiden vika.
Sanoo, ettei pitäisi surra
sillä tämä on vasta lopun alkua.
Sanoo, valita sitten
kun tämä huonokin elämä valuu sormiesi välistä
Sanoo, iloitse nyt
sitä iloasi
jota tuntisit hänen puolestaan
jos se ei tekisi sinulle kipeää
Silti kivunkin edessä on oltava vahva.
Minä olen ollut vahva.
Minä olin vahva
Mutta vahvakaan ei ollut ikuinen
tämän kaiken ollessa niin kuluttavaa
Olen heikko
Olen merkityksettömyys
Olen huono ihminen,
lasivillassa kasvatettu lellilapsi
Se vain tekee niin kipeää olla sairas.
Henkisesti.
pensasaidan toisella puolen?
"Ei", he sanoivat
"Siellä on kellanvihreää."
Mutta minähän olen aina pitänyt ruskasta.
Silloin en muistanut
kuinka kylmiä syksyt ovat
Minä en muistanut
kuinka jalat uppoavat mätäneviin lehtiin
Enkä sitä, miten siilin päälle tallaaminen sattuu ---
Sisälle
sillä enhän minä tarkoittanut satuttaa.
Kuoleman korjatessa satoaan
en ollut vielä valmis
Olen tässä kai keväälläkin
kitukasvuisen puun turha hedelmä
Ajatusten syyttävä äänimatto,
tiivis,
kuin kasa lehtiä
kasa murrettuja värisävyjä
Murrettuja sydämiä
Sanoo, kaikki on minun vikani
muiden vika.
Sanoo, ettei pitäisi surra
sillä tämä on vasta lopun alkua.
Sanoo, valita sitten
kun tämä huonokin elämä valuu sormiesi välistä
Sanoo, iloitse nyt
sitä iloasi
jota tuntisit hänen puolestaan
jos se ei tekisi sinulle kipeää
Silti kivunkin edessä on oltava vahva.
Minä olen ollut vahva.
Minä olin vahva
Mutta vahvakaan ei ollut ikuinen
tämän kaiken ollessa niin kuluttavaa
Olen heikko
Olen merkityksettömyys
Olen huono ihminen,
lasivillassa kasvatettu lellilapsi
Se vain tekee niin kipeää olla sairas.
Henkisesti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)