13.11.2010

"Hieno aloitus päivälle" 13.11.-10

Radiosta soi Ultra Bra
Minä painauduin pieneksi
ja itkin

Lehdessä luki että joku on kuollut
En herännyt hälytysajoneuvoihin
vaikka viideltä
Piha oli ollut täynnä.

(Naapuritalossa tapahtui viime yönä. R.I.P vaikken sinua tuntenutkaan.)

10.11.2010

"Pimeää" 10.11.-10

Pimeässä huoneessa on pimeää koska siellä ei ole ikkunoita eikä lamppuja. Joku sammutti yön viimeisen kynttilän ja jäljelle jäi pimeys. Pimeydestä kuuluu ääniä, jotka eivät oikeasti ole siinä, vakuutan itselleni. Minun kiero mieleni vain kuvittelee kaiken. Ei, minä olen yksin, täysin äänieristetyssä huoneessa ja voin aistia vain oman ruumiini äänet - sykkeen ja verenkierron ujelluksen. Olen yksin, huudan pääni sisällä. Olen totaalisen yksin, sillä minulla ei ole ketään.
Joku koskettaa ja olen varma että se on suojelusenkeli. Ne ovat paikalla vielä silloinkin kun enkelit jättävät. Sykkeeni kiihtyy ja olen varma että kehoni räjähtää kaikessa pimeydessä, että minä kuolen pian. Mutta se jokin pitää olkapäistäni kiinni eikä anna lähteä, minun silmiäni polttavat kyyneleet. Ne ovat ilon asialla. Ilon ja pelon.

En tahdo lähteä, sanon itselleni.
En nyt, kun vielä on aikaa.

"Kipu" 10.11.-10

Todellista
Pysyvää
Kaunista

Aliarvostettua ja vihattua
Vaikka siitä oppiikin nauttimaan
Jos se on siinä vieressä
ja kuuntelee.
Ei se tee tahallaan pahaa
ihmisluonto ei vain kestä
erilaisuutta.

Kivusta kaikki alkoi
ja kipuun kaikki myös loppuu.