"Pikkurauniksen viimeinen syksy" 21.8.-12

Pitsineuleet pingottuvat pahvilaatikkoa vasten
tulevaisuus on olemassaoleva käsite
ja päässä soi sommartider hej hej
Menetys ei satu vaikka koskettaa
sillä iloitsen siitä mitä jää

Taidan olla onnellinen.

12.9.-10

Kun luovuus
muuttui ruumiiksi
en osannutkaan enää elvyttää

Silloin ainoa pakotieni tukittiin
kivillä ja kauranjyvillä

Yrittäisin ulos
vaikka epätoivoisin keinoin
Mutten halua tuhota
sitä tulevaisuutta
jota minulla ei ole

"Toivomuksia" 26.6.-10

Me toivomme sinulle pelkkää hyvää
he sanoivat,
Toivomme pitkää ikää
ja Valiojogurttia
Toivomme
että löydät hyvän työn
ja kodin
ja miehen
Toivomme sinulle
kolmea lasta
ja koiraa

Milloin te kysytte
mitä minä haluan?

"Pelkään" 30.4.-10

Pelkään
Jotain tapahtuvan
Ettei enää tulekaan
Kertoo vihaavansa
Lähtee pois
Kuolee pois

Ilman kaikki olisi helpompaa
Helvettiä.

"Jatkuu" 29.4.-10

Miksi
En voi pysähtyä
Olla vain, murehtimatta tulevasta
ottamatta vastuuta
painetta mistään?

Onko pakko jättää kaikki kaunis
tai ruma, kuitenkin tuttu
Pitääkö tosiaankin
puskea hampaat irvessä tuulta vasten?

Miksi en tahdokaan enää
mennä, edes vanhassa seurassa
Vaikka vihaan tätä kaikkea
enkä jaksaisi enää?

"Kuinka kauan?" 24.2.-10

Kuinka kauan vielä
kykenen tuhlaamaan aikaa
siihen, että suren tekojani?

Sitä, mikä on jäänyt tekemättä
Mitä olisi pitänyt sanoa
tai jättää sanomatta
Kuinka olisikin pitänyt
väittää vastaan
eikä istua kiltisti ja manata.

Kuinka kauan vielä
kykenen tuhlaamaan aikaa
tulevaisuuden murehtimiseen?

Miksi jaksan huolehtia
maailmasta,
siitä miten minä
en voi yksin vaikuttaa kohtaloomme.
Miksi välittäisin teistä
kun en itsekään halua elää?