"Lahja" 29.10.-13

Annoit minulle lahjan
ja ytimiä myöten hämilläni
tutkin sen läpikotaisin

Se oli pehmeä, lämmin
ja sykkivä,
kuin pieni nukkuva lintu
Tuoksui tervalta ja kanervalta ja sinulta

En tiennyt mihin sen laskisin
niinpä päätin kantaa matkassani
ja kun painoin sen rintakehästä läpi
katosi sisältä kaikki tyhjä.

"Vapauteen" 18.6.-11

Muistan sen tytön vieläkin.

Se kantoi oravan kylkiluita taskuissaan ja oli täydellinen koska tiesi mitä halusi. Se halusi, että sen jokainen luu piirtyisi kauniina sen maidonvalkean ihon läpi ja että se pääsisi vielä joskus lentoon.
Se kertoi aina ihmisille kuinka se kerran oli ollut kotka, mutta kukaan ei uskonut. Sanoivat, että korkeintaan varpunen. En minäkään uskonut, ennen kuin näin kun kerran sen hiusten joukosta lennähti tuulen mukana sulka. Silloin se otti oravanluut taskustaan, sitoi ne toisesta taskusta ottamaansa lankarullaan ja rullan pään kapean vyötärönsä ympäri. Sitten se antoi rullan minulle ja sanoi:
"Pidä kiinni ja juokse niin lujaa kuin pystyt."

Tein työtä käskettyä ja hämmästyin, kun tyttö nousi ilmaan leijan tavoin. Sen ihon läpi kasvoi höyhenet ja linnunnokallaan kirkaisten se katosi taivaalle. Käännyin lähteäkseni ja samassa eteeni putosi oravanluista tehty kaulakoru - kuin kiitokseksi.

"Aamu" 28.2.-10

Aamu valvotun yön jälkeen,
kun aika mataa
niin kamalan nopeasti
Vastahan kello oli viisi
ja nyt jo puoli seitsemän?

Istun ikkunan edessä ja tuijotan ulos
Katulampujen sammuessa
havahdun ja tajuan
kellon käyneen jo vartin yli seitsemän
Nytkö ne jo liikkuvat autoillaan?
Tinttikin heräilee
ja laulaa jossakin puussa

Miten tänä aamuna
aurinko ei noussutkaan?
Sumuverhon peittäessä
jopa linkkitornin, joka näkyisi kauas
Valoa, muttei aurinkoa
Pari vuosikertaa Aku Ankkoja luettuna