18.6.2011

"Vapauteen" 18.6.-11

Muistan sen tytön vieläkin.

Se kantoi oravan kylkiluita taskuissaan ja oli täydellinen koska tiesi mitä halusi. Se halusi, että sen jokainen luu piirtyisi kauniina sen maidonvalkean ihon läpi ja että se pääsisi vielä joskus lentoon.
Se kertoi aina ihmisille kuinka se kerran oli ollut kotka, mutta kukaan ei uskonut. Sanoivat, että korkeintaan varpunen. En minäkään uskonut, ennen kuin näin kun kerran sen hiusten joukosta lennähti tuulen mukana sulka. Silloin se otti oravanluut taskustaan, sitoi ne toisesta taskusta ottamaansa lankarullaan ja rullan pään kapean vyötärönsä ympäri. Sitten se antoi rullan minulle ja sanoi:
"Pidä kiinni ja juokse niin lujaa kuin pystyt."

Tein työtä käskettyä ja hämmästyin, kun tyttö nousi ilmaan leijan tavoin. Sen ihon läpi kasvoi höyhenet ja linnunnokallaan kirkaisten se katosi taivaalle. Käännyin lähteäkseni ja samassa eteeni putosi oravanluista tehty kaulakoru - kuin kiitokseksi.

1 kommentti:

Ronja kirjoitti...

järjettömän kaunis.