17.10.-14

Enää yksi metro ja sitten tulet
Enää yksi ilta ja olet minun
Mennään, sanot, johdatat minut
paikkoihin joita en ole nähnyt
Miten olenkaan vapaa!
Miten olenkaan hölmö varomaton lapsi!
Vaan ethän sinä vieras ole:
tunnen sinut joka paikasta
läpikotaisin

"Eloonherääjän sana kaltaisilleen" 3.6.-13

Lapsonen
ei maailma ole niin vakava paikka
Kyllä se pitää sinusta huolen
jos annat sille mahdollisuuden

Kahlaa joessa jos siltä tuntuu
Halaa niitä joita rakastat
ja toisinaan myös niitä joita et
Muista lepo ja ruoka:
nuku päiväunet kun huvittaa
ravitse itsesi nautiskellen

Laita eteenpäin saamasi hyvä
sitä tulee aikanaan lisää
ja kun vastakkain ovat kaunis ja aito
valitse aina aito.

Puolalan yläkoulu, kiitos vuosista ja kaikesta mitä tapahtui niiden aikana.

"Tyttöjen välisestä rakkaudesta" 28.4.-12

Minä tahdon että rakastat minua
sillä lailla kuin naista rakastetaan

En pyytänyt muuta vaikka vaadin enemmän
En ymmärtänyt ikävöiväni kielontuoksua aamuisin
Hän saattoi olla täydellinen
ei kumppaniksi, mutta mieheksi

Liian monen harha-askeleen jälkeen
lupaan etten pety
koska minä tahdon että rakastat minua
sillä lailla kuin nainen rakastaa

Kokonaisvaltaista pehmeyttä
kehomme ovat luodut toisilleen
Tämäkään kaupunki ei enää tuijota
vaikka aistinkin niskassani
kummastuneiden katseiden haamusärkyä

"Toisaalla olet lähimpänä" 28.4.-12

Katselin kun jokiranta lainehti
vappuaaton onnellisia pareja juhlivia kaveripiirejä
serpentiinisadetta värjättyjä hiuslakkoja
Sydämeni ei kestänyt
sillä minä en ollut yksi heistä
me emme olleet, me kaksi ja muutama muu

Katselin miten ne nauroivat, joivat
Yksin avuttomana itkien
vappupäivän särkyneitä sydämiä katkenneita välejä
rikkinäisiä sukkahousuja seuraavan aamun krapulaa
Eilen luulin etten tapaa ketään
Tänään otat minut syliisi ilman katumusta

"Sitten saapuvat sudet" 23.11.-11

Suutele minua lumisessa metsässä
kun hiutaleet värjäävät takkini valkeaksi
Vakuuta minut
siitä ettei maailma lopukaan
Että vanhainkodissakin silität päätäni
kuin nyt

Tee tästä hetkestä
samanlainen kuin elokuvissa

Niin kliseinen
mutta ah,
niin kadehdittava

"Kohtuus" 23.12.-11

Kertokaa minulle mitä on kohtuus
sillä minä näen vain mustan ja valkoisen

Kertokaa mitä on vihata
vihaamatta myös itseään
Kertokaa mitä on rakastaa
rakastamatta aivan kaikkea
aivan liikaa
Kertokaa mitä on välittää
ilman syyllisyyttä ja loputonta huolta
Kertokaa mitä on kohtuus
Minä kerron mitä on tunne
ja elämä

"Suvivirsi" 5.6.-11

Silloin minä sanoin
etten kestä enää yhtäkään aamua
Että vihaan teitä kaikkia
Ettei siitä ole mitään hyötyä
Etten jaksa odottaa
että se ikuisuuden päästä
loppuu kokonaan.

Mutta itkin silti
kun orkesteri soitti
Suvivirren alkusoiton.

"Tekeekö se kipeää?" 23.6.-10

Minä en osannut vastata kysymykseeni, sillä en ollut kokenut sitä. Vielä. Luulin, että tarkoitin vain sitä tietynlaista rakkautta, jota tunnetaan vastakkaista (tai toisinaan samaa) sukupuolta kohtaan. Minua ei kiinnostanut, tiesin että kaikki olisi kuitenkin turhaa. Haluan elää yksin.
Mutta kukaan ei varoittanut minua muusta, kuin niistä jotka etsivät vain sitä mistä ei puhuta. Minua varoitettiin menemästä vieraiden autoihin, minua varoitettiin uimasta liian syvälle. Käskettiin pysyä lähipiirissä ja ylittämään tie vasta vihreällä. He halusivat suojella, mutta miksi suojella ketään hyvältä asialta jonka ei pitäisi satuttaa? Miksi?
Ei siinä olisikaan ollut mitään järkeä, kieltäminen olisi tehnyt pahempaa jälkeä, näkyvämpää jälkeä. Mutta ehkä sekin olisi korjautunut. Haava rupeutuu ja katoaa myöhemmin, vaikka voikin näyttää pahalta. Mutta kuka osaa parantaa halvaantuneen käden, joka näyttää normaalilta?
Minä elin onnellisena, ei, vaan onnettomana. Kunnes se iski. Nosti minut taas seisomaan, suorassa ja puhalsi ilmaa keuhkoihini jotka olivat jo kuolla hapenpuutteesta. Lämmitti minun palelevaa sieluani ja palautti sille tunteet.
Ja minä rakastuin.
Ei, kuten alussa sanoin, ei, ei lainkaan niin. Enkä samalla lailla kuin lapsi rakastaa äitiään (mitä minä en ole tehnyt hetkeen). Se oli riippuvaisen rakkautta, takertuvaa ja ohutta, katoavaa.
Kunnes kaikki romahti. Etsin tulevaisuutta hapuilevin sormin sumusta mutta löysin vain olemattomuutta. Istahdin hiekkatielle ja itkin. Tai ainakin yritin. Tämä kaikki oli riistänyt minulta kyvyn itkeä. Halusin vain kuolla.
Mutta nyt tiesin vastauksen kysymykseen:
”Tekeekö se kipeää?”

Kyllä, se tekee kipeää. Viiltävää, kovaa ja jatkuvaa kipua. Mutta niin suloista ja koukuttavaa.

"Sana ylittää sillan" 16.5.-10

Suusta suuhun, tai korvaan. Kuiskaus kaikuu mielestä toiseen, läpi vihertävän ja harmaan kaupungin. Tuuli kuljettaa sitä, lehdet havisevat, ihmiset mutisevat sen seitsemää kirjainta kuin mantraa jolla tappaa paha. Sitä se onkin, sen tieltä väistyy kaikki mitä se ei tahdo kiertää, se ei jätä mitään huomaamatta. Se on jotakin, mikä on ollut olemassa aivan alusta saakka, on olemassa aivan loppuun ja ylikin, pysyen yhtä kirkkaana ja vahvana, heikentymättä koskaan.

Ihmisten joukossa kulkee sana, yksin ilman muita, muttei silti erakkona. Vesi sen alla levittää laineillaan vaimeaa viestiä kuuroille korville. Askeleet taputtavat sille rytmiä, kun se kiemurtelee läpi ihmismassojen ja istahtaa joen reunalle nuoren miehen viereen. Se ujuttautuu tämän aivoihin ja jättää olemuksensa kaikumaan sinne.

Miehen huulet liikkuivat kuiskaten yhden ainoan sanan:
"Rakkaus."