28.2.2010

"Aamu" 28.2.-10

Aamu valvotun yön jälkeen,
kun aika mataa
niin kamalan nopeasti
Vastahan kello oli viisi
ja nyt jo puoli seitsemän?

Istun ikkunan edessä ja tuijotan ulos
Katulampujen sammuessa
havahdun ja tajuan
kellon käyneen jo vartin yli seitsemän
Nytkö ne jo liikkuvat autoillaan?
Tinttikin heräilee
ja laulaa jossakin puussa

Miten tänä aamuna
aurinko ei noussutkaan?
Sumuverhon peittäessä
jopa linkkitornin, joka näkyisi kauas
Valoa, muttei aurinkoa
Pari vuosikertaa Aku Ankkoja luettuna

2 kommenttia:

Niipu kirjoitti...

Voin niin eläytyä näihin sun teksteihin! Mielessäni taas kuvittelin tuon tilanteen.. Kieltämättä alkoi hieman ahdistaa, mutta sehän ei ole uutta :)

Raunio kirjoitti...

Kiitos kommentista Niipu, kiva että voit eläytyä! Mielestäni aamut eivät ole niinkään ahdistavia, vaan on lähinnä hämmentävää huomata kuinka nopeasti aika kuluu, mutta kuitenkin tuntuu menevän vielä kauan siihen että on järkevää lähteä seikkailemaan oman huoneen ulkopuolelle.