25.2.2010

"Luokkakuva" 25.2.-10

Kaksikymmentäkolme kaunista lasta
Rykelmänä neljässä rivissä
Kaksikymmentäkolme kaunista lasta
Ja eturivissä yksi ruma.

Kaksikymmentäkolme kaunista lasta
Eturiviin leikattu reikä
Se yksi ruma lapsi
irvistää rumaa hymyään roskakorissa.

12 kommenttia:

Hilbert kirjoitti...

Tästä tulee vähän mieleen brittiläiset lastenrunot, samaa makaaberiä tunnelmaa, johtunee ehkä kanssa toistosta. Tämä runo kyllä pistää väittämään vastaan, kuka päättää sen 24. lapsen olevan jotenkin muita huonompi?

Raunio kirjoitti...

24. lapsi päätti olevansa ruma. Perustuu tositapahtumiin.

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin ajattelin, että lapsi itse tunsi olevansa ruma. Mutta miten hän on päätynyt tähän tulokseen, se on varmaan pitkä jatkumo. On surullista olla erilainen lapsi.

Pidin runon toistosta ja sitten ytimekkäästä lopusta, vaikka se aiheena onkin surullinen.

arleena kirjoitti...

Myöhemmin kaduttaa se reikä kuvassa, mutta silloin asia oli ylipääsemätön. Elämä kasvattaa itsetunnon näkemään mittasuhteet

Diina kirjoitti...

Koskettava runo!

kahil77 kirjoitti...

Voi sitä lasta :(

helanes kirjoitti...

Rykelmä ei ole enää täydellinen.

Raunio kirjoitti...

Oi, kaunis kiitos kaikista kommenteista!

utla: Osuit naulan kantaan. On tosiaan kamalaa erota muusta porukasta niin että se vaikuttaa asioihin näinkin vahvast.

arleena: En usko että kaduttaa. Siinä luokkakuvassa olin kertakaikkisen kamalan näköinen.

Diina: Kiitos!

kahil77: Se lapsi on nykyään ihan yhtä tyytymätön itseensä.

helanes: Loppujen lopuksi mikään ei ole täydellistä.

Hirlii kirjoitti...

Tämä oli hyvä, tehokas ja voimakas. Ryhmän ja yksilön suhde voi näkyä näin, olla tälläinen.

Raunio kirjoitti...

Kiitos kommentistasi Hirlii, mitäpä tuohon lisäämään..

Tirlittan kirjoitti...

Tulee mieleen koulun liikuntatuntien "valintarivi". Huh....

Raunio kirjoitti...

Kiitos kommentista, Tirlittan, olen onnellinen kun niitä valintarivejä ei ole nykyään; jäisin aina viimeiseksi.