Kaksikymmentäkolme kaunista lasta
Rykelmänä neljässä rivissä
Kaksikymmentäkolme kaunista lasta
Ja eturivissä yksi ruma.
Kaksikymmentäkolme kaunista lasta
Eturiviin leikattu reikä
Se yksi ruma lapsi
irvistää rumaa hymyään roskakorissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 kommenttia:
Tästä tulee vähän mieleen brittiläiset lastenrunot, samaa makaaberiä tunnelmaa, johtunee ehkä kanssa toistosta. Tämä runo kyllä pistää väittämään vastaan, kuka päättää sen 24. lapsen olevan jotenkin muita huonompi?
24. lapsi päätti olevansa ruma. Perustuu tositapahtumiin.
Minäkin ajattelin, että lapsi itse tunsi olevansa ruma. Mutta miten hän on päätynyt tähän tulokseen, se on varmaan pitkä jatkumo. On surullista olla erilainen lapsi.
Pidin runon toistosta ja sitten ytimekkäästä lopusta, vaikka se aiheena onkin surullinen.
Myöhemmin kaduttaa se reikä kuvassa, mutta silloin asia oli ylipääsemätön. Elämä kasvattaa itsetunnon näkemään mittasuhteet
Koskettava runo!
Voi sitä lasta :(
Rykelmä ei ole enää täydellinen.
Oi, kaunis kiitos kaikista kommenteista!
utla: Osuit naulan kantaan. On tosiaan kamalaa erota muusta porukasta niin että se vaikuttaa asioihin näinkin vahvast.
arleena: En usko että kaduttaa. Siinä luokkakuvassa olin kertakaikkisen kamalan näköinen.
Diina: Kiitos!
kahil77: Se lapsi on nykyään ihan yhtä tyytymätön itseensä.
helanes: Loppujen lopuksi mikään ei ole täydellistä.
Tämä oli hyvä, tehokas ja voimakas. Ryhmän ja yksilön suhde voi näkyä näin, olla tälläinen.
Kiitos kommentistasi Hirlii, mitäpä tuohon lisäämään..
Tulee mieleen koulun liikuntatuntien "valintarivi". Huh....
Kiitos kommentista, Tirlittan, olen onnellinen kun niitä valintarivejä ei ole nykyään; jäisin aina viimeiseksi.
Lähetä kommentti