Sokeri-ihmiset juoksevat kuin ilmahälytyksen saaneina
Minä suljen sateenvarjoni
kohotan kasvoni ja hymyilen
Tunnen pisarat iholla
Suuret pienet kovat ja hennot
Ja maailmassa olen vain minä
hymyilemässä
kasvot kohti taivasta
16.9.2011
"Sataa" 16.9.-11
Tunnisteet:
ilo,
minä laulan vaikka sataa,
onni,
rauha,
runotorstai,
sade,
syksy,
yksinäisyys
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti