22.3.2012

"Voitto" 22.3.-12

Istuimme silloin ikkunalaudalla
Näin keväänvaloisat kasvosi
en lasiheijastuksena
en uniharhana

Sillä pidimme toisiamme käsistä
(ja ne olivat aidot ja lämpimät kädet)
Ja me kuiskimme toisillemme hiljaa:
"Me selvisimme, me selvisimme."

8 kommenttia:

Hihat kirjoitti...

Hyvä, että selvisitte. Lohdullista.

arleena kirjoitti...

Kevättunnelmaa takana talvi.

Calendula kirjoitti...

Herkkää ja kaunista.

Hilbert kirjoitti...

Tässä on herkkää voimaa!

Marleena kirjoitti...

Hienoa kokea noin! Runo ilmaisee hyvin tuntemuksen!

Salme kirjoitti...

Mukavan kevyttä, tykkään! :)

Elina kirjoitti...

Rakastan tätä runoa!:D Toimiva tunnelma, puhuttelevaa.:)

Timo kirjoitti...

Minun mielessäni tapahtuu niin, että kun luen keväänvaloisista kasvoistasi ne ovat melkein kuin ikkuna, joista kevään valo tulee. Ja sitten ne ovat samaan aikaan ihan oikeat kasvot, joista en näe läpi eikä minun pidäkään nähdä, olet salaisuus minulle, hyvin todellinen, aidot ja lämpimät kätesi.

Tuntui hyvältä lukea tämä.