Et voi väittää
että niin vain tapahtui:
että huusit vahingossa
että itkit vahingossa
että aivan sattumalta
satutit itseäsi
sattumalta petit kaikki muut
Että niin vain hupsista keikkaa
kaikki se onkin muka ohi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Elää, olla, rakastaa
2 kommenttia:
Niin, mutta silti tahtoisin väittää... Kipua keveissä sanoissa.
Hieno! Olen samaa mieltä kuin Hilbert, painavaa asiaa ja tunnetta keveäksi naamioituna.
Mutta joskus niin vain käy, vai käykö sittenkään, miten se tapahtuu?
Itse olen viime aikoina miettinyt, että miten voi olla mahdollista, että jotain vain tapahtuu eivätkä asian osapuolet osaa selittää sitä. Sitten tajusin miettiä vastaavaa tapausta aiemmilta ajoilta, jolloin asetelma oli toisinpäin: minä olin se, jonka olisi pitänyt osata selittää, miksi ja miten kiinnostukseni vain loppui. En olisi osannut sanoa silloin enkä osaa varmaan vieläkään, mutta ainakin oloni keveni!
Lähetä kommentti