Istuimme silloin ikkunalaudalla
Näin keväänvaloisat kasvosi
en lasiheijastuksena
en uniharhana
Sillä pidimme toisiamme käsistä
(ja ne olivat aidot ja lämpimät kädet)
Ja me kuiskimme toisillemme hiljaa:
"Me selvisimme, me selvisimme."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Hyvä, että selvisitte. Lohdullista.
Kevättunnelmaa takana talvi.
Herkkää ja kaunista.
Tässä on herkkää voimaa!
Hienoa kokea noin! Runo ilmaisee hyvin tuntemuksen!
Mukavan kevyttä, tykkään! :)
Rakastan tätä runoa!:D Toimiva tunnelma, puhuttelevaa.:)
Minun mielessäni tapahtuu niin, että kun luen keväänvaloisista kasvoistasi ne ovat melkein kuin ikkuna, joista kevään valo tulee. Ja sitten ne ovat samaan aikaan ihan oikeat kasvot, joista en näe läpi eikä minun pidäkään nähdä, olet salaisuus minulle, hyvin todellinen, aidot ja lämpimät kätesi.
Tuntui hyvältä lukea tämä.
Lähetä kommentti