Kaikki mitä hän eniten toivoi
oli vain lämmin halaus
Se oli se halaus
jota hän ei ikinä saanut tuntea
Ympärillä hyörivät lapset
Nauru
loistavat silmät ja se ilo
Kuinka kurjaa katsoa sivusta
He luulivat sen oleva kylmä
Sieluton
Illan tullen
naapurin isot pojat
potkivat lommoja jalkoihin
ryöstivät kaulaliina
Ei kyennyt itkemään
sillä pienet kädet
muovasivat hänen suunsa hymyyn
Kevään tullen
aurinko sulatti pois
Niin tutuksi käyneen hahmon
Vasta silloin hän sai
itkeä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti