Fyysisesti läsnä
Henkisesti kuollut.
Kukaan ei enää katso suoraan
välinpitämättömiin silmiini
jotka omalla tavallaan saattaisivat jopa
kertoa tarinaa.
Kukaan ei enää kuuntele
hiljaista vaikerrusta,
laulua niistä kaikista
joita kukaan ei muista enää.
Kukaan ei enää tunne
hellää tuulta kasvoja vasten
pää painettuna kulkevat
tuijottaen katukiveystä
Unohtaisitte ajan
Ja eläisitte kerrankin
Sitä viattomuutta, kuin lapsena
Sillä se on ainoa todellinen maailma.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti