Olen kaunis.
Muut ovat väärässä.
Olen kaunis.
Seisoin peilin edessä ja valehtelin itselleni. Pelkäsin tulevaa päivää.
Mikä teki minusta tällaisen?
Mikä minussa sai sudet juokseman pakoon, vampyyrit karttamaan kaulaani?
Oliko ylläni kirous? Toivoin voivani uskoa niin.
Sillä minä olin ruma. Sisältä vai ulkoa, sitä en osannut sanoa. Olin ruma ankanpoikanen tässä kauneutta ihannoivassa maailmassa. Minusta ei kasvaisi joutsenta. Siipeni eivät kantaneet ja putosin.
Rumuus ei kuole. Se tappaa kauneuden ja kiduttaa uhriaan
Joka Ikinen Hetki.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti