Herään keskellä yötä.
Kylmä hiki valuu otsaani pitkin kun tavoittelen valokatkaisijaa. Ei tapahdu mitään.
Se oli vain unta, yritän rauhoittaa painajaisten riivaamaa päätäni. Rentoutan pelosta kangistuneet kädet.
Kuka loi painajaiset?
Kenen syytä on tämä tuska joka raastaa
raastaa
Kenen syytä on lentopelko?
Miksi joudun joka yö pelkäämään suurten hämähäkkien hyökkäävän? Vilkaisen peiliin; luoja, miten kalpea olen.
Pian nukahdan levottomaan uneen näillä likaisilla lakanoilla.
28.9.2009
"Pieni ja herkkä" 27.9.09
Pieni ja herkkä.
Niin, sellainen sinä olit nukkuessasi siinä nurmella kastunut sanomalehti pääsi alla. Huulesi oli haljennut ja otsassasi sinulla oli kuhmu. Siitä huolimatta hymyilit. Pyyhin veren kasvoiltasi paperinenäliinalla ja värähdit kun koskin ruhjeeseen silmäsi alla. Hitaasti avasit silmäsi ja haroit kädellä violetteja hiuksiasi irvistäen kivusta.
Ennen valkea hameesi oli likaisenharmaa ja repeytynyt.Yritit nousta mutta kipu vei tajuntasi ja kaaduit maahan. Hengityksesi hidastui ja loppui kokonaan. Mutta sinä et ollut kuollut. Vain ruumiisi oli kuihtunut.
Sinä olit ympärilläni, elävämpänä kuin koskaan.
Niin, sellainen sinä olit nukkuessasi siinä nurmella kastunut sanomalehti pääsi alla. Huulesi oli haljennut ja otsassasi sinulla oli kuhmu. Siitä huolimatta hymyilit. Pyyhin veren kasvoiltasi paperinenäliinalla ja värähdit kun koskin ruhjeeseen silmäsi alla. Hitaasti avasit silmäsi ja haroit kädellä violetteja hiuksiasi irvistäen kivusta.
Ennen valkea hameesi oli likaisenharmaa ja repeytynyt.Yritit nousta mutta kipu vei tajuntasi ja kaaduit maahan. Hengityksesi hidastui ja loppui kokonaan. Mutta sinä et ollut kuollut. Vain ruumiisi oli kuihtunut.
Sinä olit ympärilläni, elävämpänä kuin koskaan.
"Hilbert" 27.9.09
Ollaan kaikki söpöjä.
Ollaan kaikki kauniita.
Kaikki muuttuu paremmaksi, vaikka aurinkoa ei näy.
Tiedätkös, siellä se kuitenkin on, suurena ja loistavana.
Sinä olet ansainnut kaiken hyvän, ansaitset parempaa. Ole vahva. Pystyt siihen.
Mieti mikä on parasta sinulle.
Helpoin ei aina tee hyvää. Ratkaisu ei aina ole kivuton. Älä amputoi murtunutta jalkaa, sillä sitä sinä tulet katumaan.
Uskalla pyytää apua. Virheet evät tapa sinua, ne auttavat eteenpäin. Mikä sinusta tekee huonon?
Ei mikään.
Mitä vielä odotat? Tartu käteeni, lennetään yhdessä! Lennetään kunnes nukahdat. Sitten minä peittelen sinut untuvilla.
Ne suojaavat pahoilta unilta.
Ollaan kaikki kauniita.
Kaikki muuttuu paremmaksi, vaikka aurinkoa ei näy.
Tiedätkös, siellä se kuitenkin on, suurena ja loistavana.
Sinä olet ansainnut kaiken hyvän, ansaitset parempaa. Ole vahva. Pystyt siihen.
Mieti mikä on parasta sinulle.
Helpoin ei aina tee hyvää. Ratkaisu ei aina ole kivuton. Älä amputoi murtunutta jalkaa, sillä sitä sinä tulet katumaan.
Uskalla pyytää apua. Virheet evät tapa sinua, ne auttavat eteenpäin. Mikä sinusta tekee huonon?
Ei mikään.
Mitä vielä odotat? Tartu käteeni, lennetään yhdessä! Lennetään kunnes nukahdat. Sitten minä peittelen sinut untuvilla.
Ne suojaavat pahoilta unilta.
"Rumuus ei kuole" 27.9.09
Olen kaunis.
Muut ovat väärässä.
Olen kaunis.
Seisoin peilin edessä ja valehtelin itselleni. Pelkäsin tulevaa päivää.
Mikä teki minusta tällaisen?
Mikä minussa sai sudet juokseman pakoon, vampyyrit karttamaan kaulaani?
Oliko ylläni kirous? Toivoin voivani uskoa niin.
Sillä minä olin ruma. Sisältä vai ulkoa, sitä en osannut sanoa. Olin ruma ankanpoikanen tässä kauneutta ihannoivassa maailmassa. Minusta ei kasvaisi joutsenta. Siipeni eivät kantaneet ja putosin.
Rumuus ei kuole. Se tappaa kauneuden ja kiduttaa uhriaan
Joka Ikinen Hetki.
Muut ovat väärässä.
Olen kaunis.
Seisoin peilin edessä ja valehtelin itselleni. Pelkäsin tulevaa päivää.
Mikä teki minusta tällaisen?
Mikä minussa sai sudet juokseman pakoon, vampyyrit karttamaan kaulaani?
Oliko ylläni kirous? Toivoin voivani uskoa niin.
Sillä minä olin ruma. Sisältä vai ulkoa, sitä en osannut sanoa. Olin ruma ankanpoikanen tässä kauneutta ihannoivassa maailmassa. Minusta ei kasvaisi joutsenta. Siipeni eivät kantaneet ja putosin.
Rumuus ei kuole. Se tappaa kauneuden ja kiduttaa uhriaan
Joka Ikinen Hetki.
"Lääkehuuruissa" 27.9.09
Istuin viheltävän dinosauruksen selässä ja katselin kuinka vihreät hevoset tanssivat polkkaa. Kainalossani oleva punakukallinen tyyny kertoi tarinaa kissasta joka matkusti Afrikkaan. Kaikki oli niin onnellista... Kunnes tuli rumpu.
Suuri, sininen, julma patarumpu joka paukkui uhkaavasti. Punaiset jänikset juoksivat pakoon ja heliumilla täytetty strutsi kivettyi ja putosi maahan hajoten sirpaleiksi.
"Murhaaja!" huusin rummulle.
"Olet pahainen murhaaja!"
Juoksin strutsin luo ja yritin saada sen eloon liilasta ruohosta tehdyllä liimalla. Mutta yksi pala puuttui. Yksi pään pieni siru oli kadonnut jonnekin sillä värikkäällä niityllä.
Sadan hamsterin joukko kaivoi strutsille haudan ja lippalakkipäinen majava kantoi strutsin kuoppaan.
"Älä. Ehkä pala voidaan löytää. Silloin kaikki olisi hyvin", yritin estellä mutta majava murahti ja täytti kuopan.
Istuin maahan ja itkin. Kyynelistä tuli lätäkkö. Lätäköstä oja, ojasta puro, purosta joki.
Jokin kimalteli. Se oli strutsin puuttuva osa. Kaivoin strutsin ylös ja asetin osan paikalleen. Ei mitään. Hyppäsin kyynelvirtaan kivettynyt eläin mukanani. Tunsin joen vetävän minua. Avasin silmäni ja palasin todellisuuteen, jossa tuijotin tohtoria kasvoihin sylissäni pikkukivillä täytetty, haljennut, strutsin muotoinen foliopallo.
"Lääkityksesi on liian vahva", sanoi tohtori ja ojensi reseptin. Poistuin klinikalta ja mieleni hyvästeli dinosauruksen, tyynyn, hevoset, kaiken.
Suuri, sininen, julma patarumpu joka paukkui uhkaavasti. Punaiset jänikset juoksivat pakoon ja heliumilla täytetty strutsi kivettyi ja putosi maahan hajoten sirpaleiksi.
"Murhaaja!" huusin rummulle.
"Olet pahainen murhaaja!"
Juoksin strutsin luo ja yritin saada sen eloon liilasta ruohosta tehdyllä liimalla. Mutta yksi pala puuttui. Yksi pään pieni siru oli kadonnut jonnekin sillä värikkäällä niityllä.
Sadan hamsterin joukko kaivoi strutsille haudan ja lippalakkipäinen majava kantoi strutsin kuoppaan.
"Älä. Ehkä pala voidaan löytää. Silloin kaikki olisi hyvin", yritin estellä mutta majava murahti ja täytti kuopan.
Istuin maahan ja itkin. Kyynelistä tuli lätäkkö. Lätäköstä oja, ojasta puro, purosta joki.
Jokin kimalteli. Se oli strutsin puuttuva osa. Kaivoin strutsin ylös ja asetin osan paikalleen. Ei mitään. Hyppäsin kyynelvirtaan kivettynyt eläin mukanani. Tunsin joen vetävän minua. Avasin silmäni ja palasin todellisuuteen, jossa tuijotin tohtoria kasvoihin sylissäni pikkukivillä täytetty, haljennut, strutsin muotoinen foliopallo.
"Lääkityksesi on liian vahva", sanoi tohtori ja ojensi reseptin. Poistuin klinikalta ja mieleni hyvästeli dinosauruksen, tyynyn, hevoset, kaiken.
"Benji-hyppy" 27.9.09
Leijailin ilmassa.
Tämä tunne sai minut itkemään ilosta. Maa lähestyi vauhdilla mutta ei pelännyt.
Olin vapaa.
Kuului risahdus ja tunsin paineen. Nousin takaisin ilmaan. Kauhistuin kun tajusin köysien olevan poikki. Sitten putosin.
Enkä tuntenut enää mitään.
Heräsin kelmeässä ja kellertävässä valossa enkä tuntenut jalkojani. Vieressäni seisoi hahmo.
"Äiti?"
Muistikuvat vilisivät päässäni. Astuin tyhjyyteen. Lensin. Maa tuli kohti. Pimeys.
"Sinä halvaannuit lantiosta alapäin", äiti kuiskasi.
"Et tule enää kävelemään"
"Ei se mitään", vastasin.
"Sillä minä olen taas elossa."
Tämä tunne sai minut itkemään ilosta. Maa lähestyi vauhdilla mutta ei pelännyt.
Olin vapaa.
Kuului risahdus ja tunsin paineen. Nousin takaisin ilmaan. Kauhistuin kun tajusin köysien olevan poikki. Sitten putosin.
Enkä tuntenut enää mitään.
Heräsin kelmeässä ja kellertävässä valossa enkä tuntenut jalkojani. Vieressäni seisoi hahmo.
"Äiti?"
Muistikuvat vilisivät päässäni. Astuin tyhjyyteen. Lensin. Maa tuli kohti. Pimeys.
"Sinä halvaannuit lantiosta alapäin", äiti kuiskasi.
"Et tule enää kävelemään"
"Ei se mitään", vastasin.
"Sillä minä olen taas elossa."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
