Joka hetki
kun ylitän suojatien
Kun hyppään veteen
Kun istun pyörän satulaan
ja poljen
Vaikka makoilisin peiton alla
lukemassa hyvää kirjaa
Tai nukkumassa
Minun silmäluomieni takana
ainoa joka liikkuu
vainoten, odottaen
on itse pimeys, olemattomuus.
Kuolema.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Kun alat laskea lukuja nollasta eteenpäin, et koskaan palaa enää nollaan, et koskaan pääse viimeiseen lukuun. Siksi voi olla paikallaan elää kukin luku niin todeksi kuin mahdollista ajattelematta määrättömän loppua tai alun olemattomuutta. Jokainen hetki.
Kiitos pasanen. Kuinka filosofista ja vaikeaselkoista, tuota tarvitsinkin tälle aamulle :)
ensin luetteloidaan tekemisiä jotka ovat todella riskialttiita, joiden päällä leijuu vammautumisen tai kuoleman riski
toisesessa säkeistössä rauhallisenkin tekemisen yllä leijuu epävarmuus "vaikka"-sanan johdosta
ja viimeisessä säkeistössä paljastetaan kuolemanpelko, johon toinen säkeistö on jo enemmän antanut viitteitä
tuskaisa runo
Kiitos Ilona Tammi! (Olet btw kaimani, etunimeltä :D)
...tuskaisa runo, tuskaisempi elämä.
Lähetä kommentti