14.5.2010

"Vaino" 14.5.-10

Joka hetki
kun ylitän suojatien
Kun hyppään veteen
Kun istun pyörän satulaan
ja poljen

Vaikka makoilisin peiton alla
lukemassa hyvää kirjaa
Tai nukkumassa

Minun silmäluomieni takana
ainoa joka liikkuu
vainoten, odottaen
on itse pimeys, olemattomuus.
Kuolema.

4 kommenttia:

pasanen kirjoitti...

Kun alat laskea lukuja nollasta eteenpäin, et koskaan palaa enää nollaan, et koskaan pääse viimeiseen lukuun. Siksi voi olla paikallaan elää kukin luku niin todeksi kuin mahdollista ajattelematta määrättömän loppua tai alun olemattomuutta. Jokainen hetki.

PFI kirjoitti...

Kiitos pasanen. Kuinka filosofista ja vaikeaselkoista, tuota tarvitsinkin tälle aamulle :)

Ilona Tammi kirjoitti...

ensin luetteloidaan tekemisiä jotka ovat todella riskialttiita, joiden päällä leijuu vammautumisen tai kuoleman riski

toisesessa säkeistössä rauhallisenkin tekemisen yllä leijuu epävarmuus "vaikka"-sanan johdosta

ja viimeisessä säkeistössä paljastetaan kuolemanpelko, johon toinen säkeistö on jo enemmän antanut viitteitä

tuskaisa runo

PFI kirjoitti...

Kiitos Ilona Tammi! (Olet btw kaimani, etunimeltä :D)

...tuskaisa runo, tuskaisempi elämä.