Jospa joku nyt tulisi
Pitäisi kädestä, halaisi
Hiljaa, kuiskaten sanoisi:
"Kaikki on hyvin."
Ehkä voisin jopa nukkua
Ei tarvitsisi pelätä petoja
Tietäisin että joku välittää
Tietäisin että joku ymmärtää.
Tuntisin kuinka pelko ja ahdistus
Jonnekin kauas häviää
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Tämä on kaunis ja koskettava. Viimeisen rivin olisin ehkä kirjoittanut suoralla sanajärjestyksellä häviää jonnekin kauas, lopun loppusointuisuus kun tuntuu minusta tekevän tähän turhaa lorumaisuutta. En kyllä ole varma.
Anteeksi sökötykseni. Sitä paitsi taidan olla liiankin pelkistettyjen muotojen ystävä:P
Kommentoin nyt näin vanhaan runoon..mutta kuitenkin. Aika tuttua tuo mitä tuossa kuvataan, nytkin pitäisi rueta nukkumaan kun ei ole vielä yö. Yöt ovat yhtä helvettiä
Oi, Anonyymi, anteeksi etten ole vastannut aiemmin :) Kiitos kommentista nyt kuitenkin.
Lähetä kommentti