28.2.2010

"Aamu" 28.2.-10

Aamu valvotun yön jälkeen,
kun aika mataa
niin kamalan nopeasti
Vastahan kello oli viisi
ja nyt jo puoli seitsemän?

Istun ikkunan edessä ja tuijotan ulos
Katulampujen sammuessa
havahdun ja tajuan
kellon käyneen jo vartin yli seitsemän
Nytkö ne jo liikkuvat autoillaan?
Tinttikin heräilee
ja laulaa jossakin puussa

Miten tänä aamuna
aurinko ei noussutkaan?
Sumuverhon peittäessä
jopa linkkitornin, joka näkyisi kauas
Valoa, muttei aurinkoa
Pari vuosikertaa Aku Ankkoja luettuna

27.2.2010

"Unettoman yö" 27.2.-10

Kymmentä vaille neljä yöllä
Makaan peiton alla
Silmät auki tuijottaen kattoa
Ajattelen
vaikka aivoni eivät toimi

Ollako vai eikö?

25.2.2010

"Elokuva" 25.2.-10

Oma elämäni
Kuin elokuva

Päähenkilönä joku muu.

"Luokkakuva" 25.2.-10

Kaksikymmentäkolme kaunista lasta
Rykelmänä neljässä rivissä
Kaksikymmentäkolme kaunista lasta
Ja eturivissä yksi ruma.

Kaksikymmentäkolme kaunista lasta
Eturiviin leikattu reikä
Se yksi ruma lapsi
irvistää rumaa hymyään roskakorissa.

24.2.2010

"Kuinka kauan?" 24.2.-10

Kuinka kauan vielä
kykenen tuhlaamaan aikaa
siihen, että suren tekojani?

Sitä, mikä on jäänyt tekemättä
Mitä olisi pitänyt sanoa
tai jättää sanomatta
Kuinka olisikin pitänyt
väittää vastaan
eikä istua kiltisti ja manata.

Kuinka kauan vielä
kykenen tuhlaamaan aikaa
tulevaisuuden murehtimiseen?

Miksi jaksan huolehtia
maailmasta,
siitä miten minä
en voi yksin vaikuttaa kohtaloomme.
Miksi välittäisin teistä
kun en itsekään halua elää?

19.2.2010

18.2.-10

Kyynelsilmin katsellen maailmaa
Tappaen katseella kaiken pahan
Suren sitä,
miten tyhmiä me ihmiset olemmekaan.

"Kynä" 18.2.-10

Kynä, kirjoita puolestani
kaikki rivit täyteen
Kynä, ajattele puolestani
kun en itse siihen kykene
Kynä, puhkaise keuhkoni
silloin kun on mahdotonta jatkaa.

18.2.-10

Sinä naurat sille
mitä muut karttavat
Etkä sure sitä
mitä muut surevat
Sinä et kohtele minua kasana lantaa
Ja sinun hymysi
on kauneinta mitä maa päällään kantaa.

"Heinänokka" 18.2.-10

Tuulee
Lumihiutaleet pyyhkivät
lehdistä kaljuja puita
ja korkeita mäntyjä

Askeleet lumessa painaumina
meri puiden takana
ja vierestä kuuluva langan ja puikkojen nitinä
Ihmisten ääniä
mutta he eivät ole tässä.

Opinko koskaan elämään hetkessä?

17.2.2010

"Älä jätä" 17.2.-10

Minä tiedän sinun kuuntelevan
Minä pystyn luottamaan
Minä sain jo hymyni takaisin
ja kykenen jälleen itkemään.

Minä en halua
tämän kaiken olevan Ohi.